Nätti-Jussin tarinoita 2

Nätti-Jussi joutui kerran Naarmankairassa kovaan tappeluun.
"Eikös vain se jätkä lyönyt kirveen kahvaa myöten päähäni.
 Silloin tuli Nätille kiiru Sodankylän kunnanlääkärin puheille. Lääkäri ei uskaltanut ruveta poistamaan kirvestä, vaan määräsi kiireesti Lapin lääninsairaalaan.
Siihen minä sanoin: Eikö tohtori nyt voisi edes tuon kirveenvarren sahata poikki, että saan lakin päähäni ja kehtaan istua linja-autossa Rovaniemelle."

                                         *****

"Jätkien kesken tuli kerran kiistaa, kuka oli ensimmäisenä tullut pohjoiseen.
Kerrottiin toinen toistaan vanhempia tulemisia.
Sitten kehumisissa voitolla ollut jätkä kääntyi Nätti-Jussin puoleen varmana siitä , että nyt Nätti jää toiseksi, ja kysyi:
- Koska Nätti tuli näille kairoille?
- No, se oli sitä aikaa, kun Kemijoen teko oli kesken. Rovaniemellä olin jokilinjaa taakottamassa, hymähti Nätti vaatimattomasti."

                                         *****

Nätti-Jussi kertoi:
- Kerran minulla oli tuolta ylämaista Rovaniemelle vähän kiiru. Lähtiessä asetin auton kaasupolkimen päälle pari tiiliskiveä, ja heti vauhti kohosikin niin, että mittari tuli hulluksi.
   Lähellä Rovaniemeä valot vähitellen himmentyivät ja sammuivat lopulta kokonaan.
   Päivänkajoa oli kuitenkin jo sen verran, että ajelin valoitta loppumatkan.
  Pari tuntia myöhemmin kortteeripaikassani satuin vilkaisemaan ulos. Näin valojen lähestyvän     tulotietäni ja pysähtyvän autoni eteen.
  Silloin käsitin, että olin ajanut valoa nopeammin.
                                       
                                       *****

"Isolla järvellä uiton vene kaatui ja Nätti-Jussi joutui muiden mukana haaksirikkoon.
Jätkäsakki pelastui vaivoin eräälle saarelle.
  Yksi sakissa olleista oli saanut vettä keuhkoihin niin paljon , että alkoi tehdä kuolemaa.
  Toiset hätääntyivät ja eräs kysyi, etteikö joku osaisi jotaakin kirkollista toimitusta.
  Silloin Nätti-Jussi tempaisi hatun päästään ja  sanoi:
  - Minä kerään kolehdin."

                                       *****

- Käväisin kerran Roomassa, aloitti Nätti-Jussi matkakertomuksensa.
- Kävellessäni tuon ikuisen kaupungin katuja, minua napautettiin kevyesti olkapäähän ja kuulin äänen:  - Onko siinä tosiaan Nätti-Jussi?
  Käännyin ympäri ja arvatkaa kuka se oli. No sehän oli itse paavi. Vaihdoimme kuulumisia ja pahoittelin kun teatteriin oli kaikki liput myytyinä.
- Täällä kuuluu Hitler olevan Mussolinin vieraana, ole sinä minun vieraanani, virkkoi paavi. Mennään minun aitiooni.
   Illalla istuimme paavin aitiossa. Teatteriin saapuivat myös molemmat mahtimiehet Hitler ja Mussolini. He menivät Mussolinin aitioon.
   Hetken päästä huomasin, että Hitler tämän tästä vilkuili meitä. Sitten hän kumartui Mussolinin puoleen ja kuului kuiskaten kysyvän:
  -Kuule Benito, kuka se on tuo mies, joka istuu Nätin vieressä.

                                      *****

"Nätti-Jussi oli maaherran kanssa tulossa Ivalosta Rovaniemelle. Erään tierummun kohdalla auto vähän hypähti. Maaherra hiukan pelästyneenä kysäisi:
 - Mikäs tuo oli?
Nätti-Jussi tuprutteli rauhallisena piippuaan ja virkkoi:
- Ylitimme juuri Kaunispään."

                                      *****

"Iltapuhteella savotassa jätkäpojat kehuivat naistuttavuuksillaan. Joku kysäisi Nätin menestystä.
Jussi latasi piippuaan ja virkkoi sitten:
- Kävi minulakin kerran niin, että kun saattelin tyttöä kotiin, niin me molemmat vetistelimme.
- No, kuinka sinäkin, ihmettelivät toiset.
- Joo. Siinä kotiportilla tytölle tuli suru. Siinä me vetistelimme, tyttö itki ja minä kusin"

Nätti-Jussin tarinoita

Nätti-Jussi, oikealta nimeltään Juho Vihtori Nätti syntyi Karstulassa 31.8.1890 ja kuoli Rovaniemellä 4.8.1964. Hänen on sanottu olleen Lapin kuuluisin jätkä. Tarinan mukaan Nätti-Jussilla oli syntymävian vuoksi toinen jalkaterä kääntynyt väärin päin. Hänen kiertelynsä Lapin suurilla savotoilla on synnyttänyt runsaasti Nätti-Jussi tarinoita, joissa on absurdeja ja groteskeja  aineksia. Tarinoiden viehätys perustuukin juuri mahdottomaan liioitteluun. Vain pieni osa tarinoista on Nätti-Jussin itsensä sepittämiä. Lapin jätkien väkevä huumori ja ehtymätön mielikuvitus on sijoittanut  tarinoita hänen suuhunsa.

                                                                    *****

"Kaksi jätkää oli menossa palstoilleen syyslumessa rämpien. Toinen jätkistä huomasi heidän polkunsa yli kulkevat jalanjäljet, joista toinen osoitti itään ja toinen länteen.
- Katsos vaan, tuosta on mennyt itte piru, ihmetteli toinen jätkä.
Mutta toinen jätkä  - joka tiesi, että Nätti-Jussilta oli syntymävian vuoksi toinen jalka käntynyt väärin päin - tuumasi vain:
- Nättihän se siitä  on mennyt, mutta mihin suuntaan, sitä ei tiedä pirukaan."

                                                                   *****
"Eräs emäntä sanoi Nättiä rumaksi, jolloin Jussi vastasi emännälle:
- En minä kovin ruma ole, mutta näkisitpä velipoikani. Se vasta ruma on, melkein yhtä ruma kuin
sinä."

                                                                  *****

"Kerran eräs jätkä kehui käyneensä niin kaukana pohjoisessa, että piti konttaamalla kulkea, kun taivas oli niin matalalla. Silloin Nätti-Jussi kysäisee:
- Näitkö pientä pistettä siellä kauempana?
-Joo, kyllä minä näin, vastasi jätkä, kun epäili, ettei häntä muuten uskottaisi.
- Minähän se siellä olin, virkkoi Nätti-Jussi. Jutustelin Pyhä-Pietarin kanssa vähän talven näkymistä ja sovin revontulien sytyttämisestä urakkahommana."

                                                                 *****

" Rovaniemellä Pohjanhovissa eräs äveriäs liikemies kehui olevansa niin rikas, että pystyisi ostamaan vaikka koko Suomen.
   Nätti-Jussi kuunteli aikansa liikemiehen kekuskelua toisesta pöydästä ja virkkoi kuivasti:
 - Miten sinä voit ostaa, kun minä en myy."

                                                                *****
" Kerran Nätti-Jussi ampui isosarvisen uroshirven, ja kertoi:
- Eräänä syksynä olin Tulppiosta Martinkylään menossa. Ammuin hirven, nylin sen ja pistin lihat reppuun ja otin taljan kainaloon.
Eipä aikaakaan, kun iso karhu pentuineen hyökkäsi kimppuuni.  Kun ei ollut aikaa ottaa asetta selästä, niin tapoin sen yhdellä hirvensarven iskulla.
  Sitten heitin karhunruhon repun katolle ja pennun otin toiseen kainaloon.
  Siinä kävellessäni tuli mieleeni: - Jos vielä toinen karhu hyökkää päälleni, niin Nätillä on pieniä vaikeuksia kantaa niitä lihoja mukana."