Rakastan Mark Levergoodin kirjoja! :) Tässä kirjassaan 'Niin pieni ihmissydän on' (julkaistu 2008) hän kirjoittaa hauskasti ja kauniisti ihmisille, jotka syvällä sisimmäässään tuntevat, että elämä on oikeastaan aika mahtavaa! ;) " Mummu pelkäsi kauheasti juoppoja. Jos olimme kävelemässä ja meitä vastaan tuli juoppo, joka kerjäsi lanttia, mummu tarttui minua lujasti käteen ja suhahti: "Seiso ihan hiljaa ja pane silmät kiinni, niin hän luulee meitä kuolleiksi." " Ja niin minä seisoin ja tein työtä käskettyä, mutta ajattelin: Ei tämä mitään auta. Ei hän luule meitä kuolleiksi. Hän luulee vain, että me olemme hullu ämmä ja omituinen lapsi. Vuodet ovat kuluneet. Mummu on sulkenut silmänsä lopullisesti. Mutta minä en pane silmiäni kiinni. Katson juoppoa suoraan silmiin ja ajattelen: Hän on humalassa. Ja puisto hänen ympärillään puhkeaa kukkaan. En aio teeskennellä kuollutta. Elämä on siihen liian kaunis."
Hauskoja sattumia. Totta ja tarua elämästä.