Kun tulin entisen naapurini, yksinäisen vanhan rouvan talon kohdalle, päätin extempore hakea hänet lenkkikaveriksi. "Voisihan hän pyöräillä rinnallani" ajattelin.
Kipitin talon toiseen kerrokseen ja pirautin reippaasti ovikelloa.
Ovi aukesi ja esitin asiani.
Exnaapuri selitti vuolaasti mitä kaikkea hänen on tehtävä ja miksi hän ei voi lähteä.
Sanoin, "Ei haittaa, voin mainiosti käväistä yksinkin. Poikkesin, kun sattui matkan varrelle." Hän vakuutteli kovasti lähtevänsä joskus toiste.
" No minäpä tästä jatkan matkaani", sanoin ja käännyin lähteäkseni.
" Pyytäisin sinut sisään, mutta" - "kun tuossa on tuo lehtipinokin." rouva sanoi siihen. Lehtipino oli oven vieressä eteisessä.
"No, en olisi nyt tullutkaan, kun olen menossa juoksemaan" sanoin, hymyilin ja lähdin laskeutumaan portaita alaspäin. Olin juoksutamineissa ja tarkoitukseni oli hölkätä, ei kyläillä.
Hölkätessä minua vähän nauratti .... lehtipino, jonka ylitse 'en olisi päässyt' oli noin 5 cm korkea.
