torstai 17. joulukuuta 2009

Hei, oletko 40-, 50-, 60- tai 70-luvun lapsi? ... lue ja ihmettele :)

sähköpostista poimittua:
'60-luvun konepelliprinsessat'
kuva copyright: www. fanniilo.fi, www.hekotus.blogspot.fi


Kuinka olet voinut pysyä elossa näin kauan?

1. Autoissa ei ollut turvavöitä eikä niskatukia, turvatyynyistä puhumattakaan (airbags)!

2. Takapenkillä oli hauskaa eikä mitenkään vaarallista.       

3. Pinnasängyt olivat värikkäitä ja vähintään lyijypitoisilla tai muilla myrkyllisillä tai arveluttavilla maaleilla lakattuja.

4. Ei ollut mitään lapsiturvalukkoja pistorasiossa, auton ovissa, lääkepulloissa eikä kemiallissa kodin puhdistusaineissa.

5. Voitiin jopa ajaa fillarilla ilman kypärää.

6. Juotiin puutarhaletkuista sekä muista lähteistä, eikä mistään steriileistä limupulloista.

7. Rakenneltiin „mäkkäreitä“. Ja ne joilla oli onni asua mäellä olevan kadun varrella, saivat kokeilla nopeusennätyksiä ja ehkä puolessavälin mäkeä todeta säästäneensä jarrussa.

8. Saatiin leikkiä ulkona kunnes ilta alkoi hämärtyä. Ei ollut kännyköitä, eikä kukaan tiennyt missä pörrättiin. Uskomatonta!

9. Koulua kesti puoleen päivään. Ruokailutkin oli jo hoidettu.

10. Meillä oli naarmuja, murtuneita luita ja silloin tällöin katkenneita hampaita, mutta koskaan, koskaan ei viety ketään oikeuteen, vaikka pientä riidan tapaista leikeissä olikin mukana. Kukaan ei ollut syyllinen, vain me itse.

11. Me voitiin mutustella makeita ja voileipiä, juoda oikeita sokerijuomia eikä meillä ollut mitään painopulmia – koska oltiin aina ulkona leikkimässä ja erittäin aktiivisia.

12. Voimme jakaa limumme keskenämme, neljän tai viidenkin kaverin kanssa juoda samasta pullosta tai myöhemmin kaljakolpakosta, ilman että joku olisi siihen kuollut.

13. Meillä ei ollut Playstation-, Nintendo 64-, X-Box- ja muita vídeopelejä, ei 99 kaapelikanavaa, ei videonauhuria, eikä Dolby Surroundia. Ei kännyköitä, tietokoneita eikä Chat-roomeja tai e-baytä Internetissä. - Meillä oli vain ystäviä ! 

14. Me voitiin mennä ulos jalkaisin tai fillarilla kavereita tapaamaan, vaikka asuivatkin kilometrien päässä. Voitiin mennä taloon koputtamalla oveen tai jopa ilmankin ja hakea kaverit leikkimään.
 ...niin, leikittiin ulkona, kamalassa maailmassa. Ihan ilman vahteja! Kuinka se oli mahdollista?

15. Pelattiin futista yhteen maaliin ja jos jotakuta ei otettu sillä kertaa joukkueeseen mukaan, niin ei siitä mitään psyykkistä traumaa saanut eikä mailmanloppuakaan tullut.

16. Jotkut koululaiset eivät olleet yhtä hyviä kuin toiset, ja kun jäätiin luokalle, niin sittenhän kerrattiin se lukuvuosi. Ketään ei sen takia lähetetty psykiatrille tai psykologille.
Kellään ei ollut dislexiaa tai keskittymispulmia, eikä kukaan ollut hyperaktiivi. - Kouluvuosi vai kerrattiin ja jokainen sai mahdollisuutensa.

17.  Meillä oli vapautta, vapaa-aikaa, takaiskuja, menestyksiä ja tekemistä - ja niitten kanssa opittiin toimimaan.

Jokerikysymys:
Miten olemme pystyneet pitämään itsemme elossa näinkin kauan? 

Ja ennen kaikkea:
Kuinka pystyimme kehittämään personallisuuttamme?
      
Kuulutko myös näihin ikäluokkiin?
* Jos näin on, jaa tämän blogin linkki saman ikäisille ystävillesi, ja kerro myös lapsillesi, sisarenlapsillesi, kummilapsillesi, jotta hekin näkisivät 'kuin ennen oli'.
(...mutta, ei ole pakko, mitään pahaa ei tapahdu vaikka et kerro tästä kenellekään!)           
Varmastikin sanovat elämämme olleen yksitoikkoisen, mutta me oltiin onnellisia - vai kuinka?  ;-)

*  Fanniilo muokannut tekstiä 23.4.2014 klo 15.35

63 kommenttia:

  1. 40 luvun lapsena täytyy yhtyä ihmettelyyn että hengissä ollaan,oi niitä ihania aikoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 60-luvun lapsenakin vielä hengissä - samoja asioita ihmetelleenä joskus olen ajatellut kuinka traumatisoitunut pitäisikään olla. Olenhan kouluaikana istunut välitunnilla roskiksessa niin etten omin avuin päässyt pois tai roikkunut isojen poikien laittamana naulakosta - enkä silloin edes ymmärtänyt olevani koulukiusattu.

      Poista
    2. Samaa mieltä aika oli kuitenkin loistava, ja elossa edelleen ja täysissä voimissa.

      Poista
    3. -41 syntyneenä, kinoksien takaa 5,5km matkalta eka luokan koulua käyneenä ja neljän siskon kanssa työt ja soppapalat jakaneena tunnen kiitollisuutta, miten monesta pulmasta olen selvinnyt, kokemusta rikkaampana kohtaamaan ongelmia jatkossa!

      Poista
    4. -43 syntyneena, vasta 7-vuotiaana ensimmaisen oman kodin saaneena (isan rakentaman rintamamiestalon) voin vain sanoa, etta selvitty on hyvin ja kovasti hommia tehty. Miljoonakoti juuri laitettu myyntiin. Lottovoittoa ei ole tullut, mutta inflaatio auttanut asiassa. "Hellahuoneestakin voi ponnistaa!"

      Poista
    5. HUOMATKAAHAN, että itse olemme rakentaneet nykymaailman.

      Poista
    6. Kiitos viestistäsi 1956 :) Oikeassa olet, että jokainen sukupolvi on rakentanut ja rakentaa tätä maailmaa parhaan kykynsä mukaan. Tehdään hyviä ja vähemmän hyviä muutoksia, mutta kuten sanotaan 'Kehitys kehittyy' ja 'aika kultaa muistot'. Siitähän tässäkin ketjussa on kyse. :)

      Poista
  2. ... niinpä, paljon on muuttunut :)

    Olkaamme onnellisia, että olemme saaneet kokea tuon 'vanhan hyvän ajan', jolloin kotien ovet oli auki, aikuiset oli arvossaan ja naapuritkin olivat lähes 'samaa perhettä'.

    VastaaPoista
  3. No, jotkut tilastot ovat kyllä kaunistuneet niistä ajoista, mutta en taida pilata iloa kertomalla mitkä. Kannattaa niiden tenavien perään vähän katsoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet aivan oikeassa. Tapaturmia, myrkytyksiä ym. onnettomuuksia sattui varmasti enemmän.

      Poista
  4. Totta turiset:), mutta ... mikä oli paremmin ennen? No ainakin se,että yhteisöt toimivat sillon. Oli mahdollista katsoa sekä omien että naapurin tenavien perään ja puuttua tarvittaessa. Nykyisin ei voi puuttua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä voi ja pitääkin kun antavat isänmaantoivojen huutaa ja terrorisoida julkisella paikalla!

      Poista
    2. Kiitos Carlo! Kyllä minäkin puutun tilanteissa, jossa lapset ovat vaaraksi istselleen tai muille sekä silloin jos he tahallisesti tuhoavat yhteistä omaisuuttamme, mutta en puutu silloin jos lasten omat vanhemmat ovat läsnä.

      Poista
  5. Vähän lisää:

    Joulupukilla ei ollut punaista nuttua vaan käännetty ulsteri tai turkki.

    Ensimmäiset korut saatiin pääsiäismunista.

    Maito ostettiin maitokannuissa, kermaa ostettiin mitoittain: 1/2 mittaa, 1 mitta jne.

    VastaaPoista
  6. Nelkytlukulaisena ja ympäri Suomeakin asumaan joutuneena on pakko sanoa että oli hauskaa.Leikit olivat mahtavia ja kaikki koko kyläkunnan muksut oli mukana.Jouduttiin huolehtimaan itsestämme ja toisistamme, uskon että se lisäsi sosiaalisuutta.Mielikuvitusta sai käyttää paljon koska mitään ei saanut valmiina,tavarasta oli pulaa.Joutui itse tekemään lelujaankin.Parempaa aikaa kun nyt "tavarataivaan" muoviromukasoissa.

    VastaaPoista
  7. Synnyin 60-luvun lopulla, leikit leikittiin 70-luvulla. Vapautta tosiaan oli ihan naperosta saakka.

    Luin noin vuosi sitten HS:n artikkelin, jossa kerrottiin, että noina vuosikymmeninä kuoli lapsia kymmenkertainen määrä verrattuna nykypäivään. Ihmekös tuo. Sen sijaan ihme on, ettei kuollut enemmänkin, sen verran vähän muksujen perään katsottiin.

    Asioilla on aina puolensa. Iloitaan aina kulloinkin niistä hyvistä puolista, mitä kukin vuosikymmen tuo tullessaan!

    VastaaPoista
  8. Kiitos kommenteistanne, Anneli ja lappilainen.

    Onnellisia aikoja olivat, kuten Annelikin tuossa edellä kirjoitti.
    Lapsikuolleisuus on tuolloin varmaankin ollut korkeanpi kuin nykypäivinä ja läheltäpiti-tilanteitakin sattui usein.
    Vaarat olivat erilaisia, mutta onneksi läketiede on kehittynyt noista ajoista. Omassa muistissani on esimerkiksi muutamia kaivoon putoamisia ja muitakin kiipeilyvahinkoja sekä yksi jokeen hukkuminen.

    VastaaPoista
  9. Kylänmiehet piti meitä poikia ojennuksessa eli koko yhteisö kasvatti, valvoi ja piti säännöt voimassa. Poikien juttuja sai tehdä, mutta pahaa ei.

    VastaaPoista
  10. Ilman traumoja kasvettiin aikuisiksi, mukavat on muistot 50 luvulta.

    VastaaPoista
  11. Joskus sitä miettii että nää nykypäivän kakarat ovat ihan hulluja!
    Mitenkäs se oli meidän aikana kun esim: Kustiin paimenpoikaan. Hypättiin korkalovaaran hyppyristä pelkät vinkkelit jalassa. Uitiin karmeassa räntäsateessa kemijoen poikki. Kyyditettiin mopedilla kyttiä karkuun. ja sitten alettiin pussaileen tyttöjen kanssa. Miten se aika meni ohi niin nopeasti, ettei jäänyt kuin muistot?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leikit olivat toisinaan näin jälkeen päin ajatellen, tuthankin vaarallisia: juostiin kerrostalojen katoilla ja hypeltiin jäälautoille. Joka paikkaan piti jostain syystä aina kiivetä: puihin, kallioille jopa talojen rännejä pitkin piti nousta, tikapuista nyt puhumattakaan. Katoilla juokseminen pelotti, mutta kun muutkin menivät niin pelko piti vain voittaa.

      Poista
    2. Poikien leikit ovat ja ovat olleet aina rajunpia kuin tyttöjen. :)

      Poista
  12. Aika se on joka muistot kultaa. Tosin silloisesta mullasta on nyt tullut sitä kultaa, kaksi kpl. Iksi öiti ja yksi tyttö.

    VastaaPoista
  13. Mielenkiintoisia kommentteja poikien leikeistä. Kiitos Tapio Kivinen, sahanperäläinen ja Make Tuomi.
    Pojat hän on 'poikia' aina, leikit vain vaihtuvat. ;)

    VastaaPoista
  14. muistelen usein nuoruuttani,, oon syntyny 1957 eli olin 70-luvun nuori,, muistelen sitä ihanaa aikaa ihan lapsuudessakin jo oli ihanaa,, oltiin just aina ulkona aamusta iltaan,, käytiin omenavarkaissa,, pelattiin kaikkia pelejä kuten esim. kymmentä tikkuu ja monii muita,, meijän talois oli lähes sata lasta ja onnellisii oltiin,, murrosiässä sit kuuluttiin jengeihin mutta ei koskaan tehty mitään pahoja kuhan yhdessä hengailtiin,, oli todella onnellista aikaa koko lapsuus ja nuoruus,, 19 vuotiaana sitten sain lapsen ja mentiin naimisiin,, opiskelin sitten sairaanhoitajaksi kahden lapsen kanssa,,

    VastaaPoista
  15. Elettiin täyttä elämää. :) Kiitos Anne-Maria Vertainen.
    Tuohon aikaan oli hyvin vähän lapsille järjestettyä ja ohjattua toimintaa. Oltiin luovia, mutta taisi meillä olla vielä itse suojelu vaisto kun tallessa.
    Elämä ei ollut liian valmista, ja siinä riitti haasteita vielä myöhemminkin.

    VastaaPoista
  16. Sorry virheet! ...tämä kone muuttaa tuota kirjoitusasua mieleisekseen. Koko ajan pitäisi vahtia. :)

    VastaaPoista
  17. Itsekin sain Kait viimeisiä kultaisia aikoja ellää lapsena 90 luvun alussa.. Ei kännykkää. netistä ei vielä kovin moni tienny.
    maaseudulla jos itse 90 luvun alussa asuin,meno oli juuri sitä että pyöräiltiin juostiin käveltiin 7km kaveria hakee leikkimään. Kapea maalaistie jossa autot 80-100km/h ohi ajo. Kukaan kavereista ei jääny auton alle. Mäkiauto on kans tehty ja mäessä maantiellä laskettu ilman jarruja. No oli jalkajarru tai kengänpohja jarru. 90 luvun lopussa tuli sit jo kaikki koneet ja kännyt ja netit.

    VastaaPoista
  18. Kiitos Juha kommentistasi. :) Totta on, että maaseudulla ympäristön turvallisuus, oikeat leikit ja vapaus ovat säilyneet pidempään kuin kaupungeissa.

    VastaaPoista
  19. 50-luvun lopun lapsena olen samaa mieltä että aika tyhjästä keksittiin hienoja leikkeja. 60-70-luvulla murrosikäisetkin leikkivät poliisia ja rosvoa yhdessä ja se oli jännää isojen poikien kanssa. Vapautta oli ja opittiin myös vastuuta ja varovaisuutta. Partiossakin aika huoletta mentiin tyttöjoukolla talviseen metsään ja asuttiin siellä ilman sähköä monta päivää ilman aikuisen valvontaa.

    VastaaPoista
  20. Teimme omia leikkejä ja olimme aika vapaita 60-luvulla lapsina kaunpungin keskustassa. Menin partiotyttönen metsään ison tyttöjoukon kanssa ja oltiin talvella päiviä ilman sähköä kaukana kotoa ilman aikuisen valvontaa. Pärjäsimme. Kyllä siinä oppi selviytymistä.

    VastaaPoista
  21. Viivästynyt kiitos sinulle Helena kommenteistasi, :)
    Lähes lapsuuden kesien vertainen lämmin kesä takana, mutta nyt joutaa taas bloggaamaankin.

    VastaaPoista
  22. Kyllä lapsuus oli ihan hauskaa kun kavereita oli paljon ja yhdessä ulkona viihdyttiin kesät talvet. Eipä käynyt aika pitkäksi.

    VastaaPoista
  23. Kaisaniemeen jäädytettiin upea jäämäki, sitä laskettiin seisovilteen, parhaimmillaan 5-10 ihmistä jonossa, oi niitä aikoja :D

    VastaaPoista
  24. Mä itse oon tokikin sitä mieltä etteä " ennen oli paremmin", mutta meidän sukupolvihan on tätä muutosta kovasti tehnyt joten kai me ollaan koettu että tulevaisuus on parempi tällaisena. Muutenhan mitään ei oltais muutettu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moni asia on muuttunut sitten lapsuutemme ja kuten Jaana kirjoittaa, paljon hyvää muutostakin on tapahtunut. Se, että lapsuuden 'jutut' tuntuu hienolta on varmaan sitä iän mukanaan tuomaa nostalgiaa ja kaihoa.
      Olosuhteet ja maailma on muuttunut, eikä se, mikä ennen oli turvallista ole sitä enää tänä päivänä.

      Poista
  25. Käpylehmillä leikittiin, savivellistä kuivatettiin rasioissa minihuonekaluja leikkikotiin, pikeä purtiin purukumina, metsässä leikkiessä sammaleista tehtiin vuoteita ja tuoleja, pidettiin kuolleitten pikkulintujen ja kissojen hautajaise virren veisuun kera. Veli haudututti kananmunia variksen pesässä nin että sai tipuset, joita sisällä muurinlämmön vieressä kasvatettiin ja isompana vietiin pihalle itsetehtyyn häkkiin. Karattiin joelle uimaan ja saatiin kunnon läksytys siitä hyvästä. Elämän kohokohtia oli vieraileva sirkus, Markus-sedän ja Anita Välkin vierailut nuorisoseuran talolla. Lauantaisin kuunneltiin lauantain toivottuja ja oma äiti opetti tanssimaan valssia 👍❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin muistan lauantain toivotut ja Markus-sedän. :)
      ...ja kuunnelmia kuuntelimme myös. Vieläkin radiokuunnelmissa tulee nostalginen olo. :)

      Poista
    2. Olin 6v 1964 hain hinkillä kävellen maitoa navetalta joka ei ollut ihan lähellä ,romaanit kulki hevosella isoissa sakeissa ja kerjäsivät ovilla ,ja tekivät leirejä.pelkäsin niitä aina maitoreissuilla ,Ei ollut edes lankapuhelinta ,vessa oli pihalla ,ja jätteet vietiin tunkiolle ja vesi haettiin kaivosta joka ei ollut ihan pihassa,mutta hengissä ollaan selvitty

      Poista
    3. Sirkka, mustalaisia pelättiin, koska meitä peloteltiin vielä -50 luvulla. "Jos ette ole ihmisiksi, mustalaiset tulevat ja ottavat kärryynsä!"
      Meillä oli 60 luvulla puhelin, jonka numero oli 262. Ulkovessa oli, ja kaivosta haettiin vettä. Kaivoa käytettiin myös kylmäsäilytyspaikkana, kun ei ollut jääkaappeja. Narun päässä oli ämpäri, jossa säilytettiin kermaa ja muuta. Kyllä me lapsetkin hinasimme sitä ämpäriä ylös-alas, kun piti hakea 'kermaa brunnista'.

      Muistan myös sen ajan jäätelöpaketit. Varttikilon paketti (250g) riitti viidelle lapselle. Juhlapäivänä saatettiin ostaa jopa puolen kilon paketti ja silloin äiti ja isäkin saivat maistaa. Paketti käärittiin kioskilla sanomalehteen, että pysyi kylmänä kotiin asti.

      Poista
    4. Minäkin muistan lauantain toivotut, sehän oli silloin ennen ainoa ohjelma jossa oli mukana myös iskelmiä, myöhemmin tuli sunnuntai-iltapäivän tauoton. Ja hei, Markus-setäkin on tuttu, olen joskus jopa esiintynyt lasten radiossa.

      Poista
    5. Muistatko Raija, liityivätkö ne pienet Toivelaulu vihot lauantain toivottuihin? ...vai miksi niitä julkaistiin? Niissä oli suosittujen laulujen sanoja.
      Olis mukava löytää niitä vihkoja vielä jstakin. Ehkä Antikvariaatista saattaisi hyvällä tuurilla saada. :)

      Poista
  26. Stadissa 50-ja 60-luvulla manskulla isossa kerrostalossa mieletön lapsuus ja kavereita joka rapussa.Rappuja A-N.
    Aina pihalla ja koluttu talon kaikki kielletyt paikat.Elämä ilman turhakkeita ja keinuissa hoilotettu Suomi-iskelmiä.Niin pahuksen onnellinen lapsuus.Nyt olen opettanyut lapsia 40v. ja säälin melkein nykyajan juttuja ja lasten addiktioita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan se elämä tosiaan 'stadissakin' 50-60 luvulla erilaista kuin nykyään.
      Itse olen etelä-pohjanmaalta, maalta, mutta muistan ensimmäisen Helsingin matkani vieläkin elävästi.
      Helsingissä oli SVL suurkisat 1956, ja meidänkin perheemme osallistui tapahtumaan.
      Olin tuolloin vajaa kuusivuotias.
      Reissulla asuimme Lauttasaaressa, leirintäalueella. Muistan vesisaateen. Lienee satanut kovasti jossain vaiheessa.

      Kisa-aamuna lähdimme bussilla stadionille, ja minä halusin kantaa äitini käsilaukkua.
      Odottelimme bussia jonkin aikaa, ja lopulta pääsimme kyytiin.
      Bussissa äiti alkoi kaipailla laukkuaan ja lopulta todettiin, että olin unohtanut sen pysäkille. Itketti.
      Isä jäi pois kyydistä ja palasi hakemaan laukkua. Me muut jatkoimme matkaa stadionille.
      Isäkin tuli sinne myöhemmin ja kertoi, että laukku oli löytynyt pysäkiltä.
      Löytyisikön vielä tänään, vastaavassa tilanteessa?

      Poista
  27. Ainoo mikä ei kuulosta tutulta on nuo mäkkärit, mutta olenkin lakeuden kasvatti. Lähimpään mäkeen, tai "mäkeen" (kainulaiset, savolaiset ja lappalaiset hilijaa siellä!) oli parin kilometrin matka, joten yleensä tyydyttiin lumikasoihin ja kellarinkattoihin. Kunnan hiihtolatujen kolmosen lenkilläkin oli peräti kaksi mäkeä koko matkalla!

    Niin no, kirkonmäki olisi ollut ihan muutaman sadan metrin päässä, mutta jotkut paikat olivat sentään vältettäviä kohteita...

    VastaaPoista
  28. ... heh 'mäkkärit' kuulostaakin hampurilaispaikoita. :) Varmaa nuo mäkkärit on olleet jonkinlaisia hyppyreitä, joita on itse rakenneltu.

    VastaaPoista
  29. "mäkkärit" oli laudoista, lastenrattaiden renkaista, nauloista ja narusta kyhättyjä autoja joilla tultiin mäkeä alas melkoista vauhtia. Omissa mäkkäreissä ei nimittäin ollut jarruja, joten vauhdin hurma oli vielä hurjempi. Tosin ei ollut kypäriäkään (niitä oli vain lätkäkaukalossa mallia VM tai Jofa), jalassa oli shortsit. Naarmuja ja kolhuja tuli, mutta ne kuuluivat asiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kari! Olipas mukava saada tietoa noista "mäkkäreistä". Oppia ikä kaikki. Toivottavasti Elyas huomaa myös tuon kommenttisi. :)

      Poista
  30. 70-luvun lapsi olen ja minulle kyllä todettiin lukihäiriö (dyslexia) ja myöhemmin keskittymishäiriö (ADD). Eli kyllä niitä ihan aina on ollut.Tosin lääkitystä ei tarjottu, tukiopetusta onneksi sain.

    VastaaPoista
  31. Kiitos Joanna kommentistasi. Minä olen syntynyt 50- luvulla ja vasta aikuisena todennut että todennäköisesti olen kärsinyt jonkin asteisesta lukihäiriöstä. mm. R/D - kirjainten kirjoittaminen ja lausuminen oikeaan paikkaan on tuottanut vaikeuksia. Lapsuudessa ajateltiin sen johtuvan etelä-pohjalaisesta murteesta. Ei sitä mitenkään hoidettu kuten ei muitakaan luki- ongelmia.

    VastaaPoista
  32. Niile jotka selvisivät ajat olivat hauskoja. Sairaat ja kuolleet eivät kommentoi.

    VastaaPoista
  33. Kiitos ihanista lapsuuden muistoista! Vapaasti saimme kiertää naapuristossa ystäviemme kanssa, ei tarvinnut pelätä. Käytiin joella uimassa ilman aikuisia. Sodat ja kaikki ikävät uutiset olivat siellä jossain kaukana radiossa. Takkavalkea kotona, laulettiin yhdessä, pelattiin kotona tehtyä Mylly Mattia. Lumiukkoja ja enkelin kuvia hangessa. Huurretta ikkunoissa. Aikaa vierailla ystävien ja sukulaisten kanssa... Oikeat kynttilät joulukuusessa...revontulia... Ihmeiden aikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos raili's! ... ne ihanat lapsuuden joulut. Kuusen tuoksu, kynttilät ja joululaulut. Muistan, kuinka me lapset istuimme aamuvarhaisella joulukuusen juurella keittiössä leikkimässä, kun aikuiset menevät joulukirkkoon. Kirkolle oli lyhyt matka ja se näkyi pellon takaa, mutta me pienet jäätiin kotiin.
      Astiakaapin päällä oli radio, josta kuunneltiin kuunnelmia ja Markus-setää. Joululauluja tuli vasta jouluna. Lahjoja ei tulvinut, mutta kaikesta mitä saatiin, oltiin onnellisia.
      Elämä oli kiireetöntä ja yksinkertaista. :)

      Poista
    2. Täyttä totta, paitsituon turvavyön ja yleensä liikenneturvallisuuden osalta. 1000 kuolluta per vuosi oli tragedia 1960-70 luvun vaihteesta alkaen.

      Poista
    3. Kiitos Hannu! Asiallista tietoa. Piti ihan käydä kurkkaamassa tuo onnettomuustilasto ja turvavöiden historia Suomessa. Tilasto ei varmaan selity pelkäastään turvavöiden käytöllä. Liikenneonnettomuus kuolleisus lähti selkeästi laskuun vasta 1976, mutta vuodet -89-90 olivat taas pahoja vuosisa.

      "Turvavyö tuli pakolliseksi Suomessa myytävissä uusissa henkilöautoissa etuistuimilla vuoden 1971 alussa ja takaistuimella vuoden 1981 alussa. Turvavyön käyttö henkilöautojen etuistuimilla ja pakettiautoissa tuli pakolliseksi heinäkuun alussa 1975 ja henkilöauton takaistuimella marraskuun alussa 1987. Vuoden 1993 alussa voimaan tulleen moottoriajoneuvoasetuksen mukaan turvavyö tuli pakolliseksi linja-autoissa jokaisella sellaisella matkustajapaikalla, jonka edessä ei ole samansuuntaisesti asennettua istuinta."

      https://fi.wikipedia.org/wiki/Liikenneturvallisuus_Suomessa

      Poista
  34. Ne leikit naapurin lasten kaa olivat jänniä, kivoi ja ketään ei kiusattu, paitsi koulussa, siellä kiusattiin, mut opet ei uskonu, sitten vaijettiin ja oltiin hiljaa, selvittiin niistä, tänäpäivänä koulupsykologit ja kuraattorit valistaa, jututtaa, vanhemmat hukassa, neki lapsia, meihin 50-60 lukulaisiin nähden :D

    VastaaPoista
  35. Silloin saatiin kunnolla selkään, jos tehtiin väärin, eikä vanhemmat joutuneet vankilaan ja silloin myös oli Jumalan kunnioitusta ja maailma paljon turvallisempi.

    VastaaPoista
  36. Ei ollut liikene valoja, nopeusrajotuksia autoilla saatikka maaseudulla jalkakäytäviä, heijastin liivejä...

    VastaaPoista
  37. SE OLI SITÄ SURUTONTA nuoruusaikaa 50-60 luku

    VastaaPoista
  38. Tämä oli elämää oikeesti, ei humputettu mukuloita kaiken maailman harrastuksiin. Kilpaltiin vaan hengissä oysymisestä. Lukemaan ja laskemaan kun oppi niin elämä eteni. Tähän on tultu hengissä!

    VastaaPoista

Viestisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.
Kiitos kommentistasi :)

Tiesithän, että kuvien ja tekstien kopiointi ei ole sallittua, mutta voit kyllä jakaa linkin tähän blogiin tai tekstiin. :)