torstai 17. joulukuuta 2009

Hei, oletko 40-, 50-, 60- tai 70-luvun lapsi? ... lue ja ihmettele :)

sähköpostista poimittua:
'60-luvun konepelliprinsessat'
kuva copyright: www. fanniilo.fi, www.hekotus.blogspot.fi


Kuinka olet voinut pysyä elossa näin kauan?

1. Autoissa ei ollut turvavöitä eikä niskatukia, turvatyynyistä puhumattakaan (airbags)!

2. Takapenkillä oli hauskaa eikä mitenkään vaarallista.       

3. Pinnasängyt olivat värikkäitä ja vähintään lyijypitoisilla tai muilla myrkyllisillä tai arveluttavilla maaleilla lakattuja.

4. Ei ollut mitään lapsiturvalukkoja pistorasiossa, auton ovissa, lääkepulloissa eikä kemiallissa kodin puhdistusaineissa.

5. Voitiin jopa ajaa fillarilla ilman kypärää.

6. Juotiin puutarhaletkuista sekä muista lähteistä, eikä mistään steriileistä limupulloista.

7. Rakenneltiin „mäkkäreitä“. Ja ne joilla oli onni asua mäellä olevan kadun varrella, saivat kokeilla nopeusennätyksiä ja ehkä puolessavälin mäkeä todeta säästäneensä jarrussa.

8. Saatiin leikkiä ulkona kunnes ilta alkoi hämärtyä. Ei ollut kännyköitä, eikä kukaan tiennyt missä pörrättiin. Uskomatonta!

9. Koulua kesti puoleen päivään. Ruokailutkin oli jo hoidettu.

10. Meillä oli naarmuja, murtuneita luita ja silloin tällöin katkenneita hampaita, mutta koskaan, koskaan ei viety ketään oikeuteen, vaikka pientä riidan tapaista leikeissä olikin mukana. Kukaan ei ollut syyllinen, vain me itse.

11. Me voitiin mutustella makeita ja voileipiä, juoda oikeita sokerijuomia eikä meillä ollut mitään painopulmia – koska oltiin aina ulkona leikkimässä ja erittäin aktiivisia.

12. Voimme jakaa limumme keskenämme, neljän tai viidenkin kaverin kanssa juoda samasta pullosta tai myöhemmin kaljakolpakosta, ilman että joku olisi siihen kuollut.

13. Meillä ei ollut Playstation-, Nintendo 64-, X-Box- ja muita vídeopelejä, ei 99 kaapelikanavaa, ei videonauhuria, eikä Dolby Surroundia. Ei kännyköitä, tietokoneita eikä Chat-roomeja tai e-baytä Internetissä. - Meillä oli vain ystäviä ! 

14. Me voitiin mennä ulos jalkaisin tai fillarilla kavereita tapaamaan, vaikka asuivatkin kilometrien päässä. Voitiin mennä taloon koputtamalla oveen tai jopa ilmankin ja hakea kaverit leikkimään.
 ...niin, leikittiin ulkona, kamalassa maailmassa. Ihan ilman vahteja! Kuinka se oli mahdollista?

15. Pelattiin futista yhteen maaliin ja jos jotakuta ei otettu sillä kertaa joukkueeseen mukaan, niin ei siitä mitään psyykkistä traumaa saanut eikä mailmanloppuakaan tullut.

16. Jotkut koululaiset eivät olleet yhtä hyviä kuin toiset, ja kun jäätiin luokalle, niin sittenhän kerrattiin se lukuvuosi. Ketään ei sen takia lähetetty psykiatrille tai psykologille.
Kellään ei ollut dislexiaa tai keskittymispulmia, eikä kukaan ollut hyperaktiivi. - Kouluvuosi vai kerrattiin ja jokainen sai mahdollisuutensa.

17.  Meillä oli vapautta, vapaa-aikaa, takaiskuja, menestyksiä ja tekemistä - ja niitten kanssa opittiin toimimaan.

Jokerikysymys:
Miten olemme pystyneet pitämään itsemme elossa näinkin kauan? 

Ja ennen kaikkea:
Kuinka pystyimme kehittämään personallisuuttamme?
      
Kuulutko myös näihin ikäluokkiin?
* Jos näin on, jaa tämän blogin linkki saman ikäisille ystävillesi, ja kerro myös lapsillesi, sisarenlapsillesi, kummilapsillesi, jotta hekin näkisivät 'kuin ennen oli'.
(...mutta, ei ole pakko, mitään pahaa ei tapahdu vaikka et kerro tästä kenellekään!)           
Varmastikin sanovat elämämme olleen yksitoikkoisen, mutta me oltiin onnellisia - vai kuinka?  ;-)

*  Fanniilo muokannut tekstiä 23.4.2014 klo 15.35
Tiesithän, että kuvien ja tekstien kopiointi ei ole sallittua, mutta voit kyllä jakaa linkin tähän blogiin tai tekstiin. :)