Enkö olekaan ikinuori ?

Minäkö vanha nainen ? ...

Tänään sitten törmäsin konkreettisesti siihen tosiasiaan, että se näkyy, kun ihminen vanhenee. Sain siitä oikein henkilökohtaista palautetta :) !

Töissä luonani asio vanhempi mieshenkilö. Keskustelimme ja sinuttelin häntä vahingossa, vaikka en tuntenutkaan entuudestaan.


Huomasin virheeni ja hyvin kasvatettuna sanoin "Anteeksi, että vahingossa sinuttelin :)... "
"Ei se haittaa" vastasi asiakas ja jatkoi " olen paljon nuorempi kuin sinä."

(sisäisiä 'naurukuplia' ... )

Hoidimme asiat tyylikkäästi loppuun, vaikka nauru kutkutteli sisintäni.
Heti asiakkaan lähdettyä oli pakko kurkata peiliin - ja sieltähän se kurkisteli - hymyilevä 'arkiminä', kaikkine ryppyineen.
Tuli taas todistettua, että mieli vanhenee huomattavasti hitaammin kuin ulkokuori.

Pitäisi kai opetella vanhenemaan arvokkaasti. Toivottavasti se ei ole vielä liian myöhäistä.

Vanhan lähtö

Vanha asema ja muistojen ullakko.

Muuton yhteydessä löysin vintistä runon , joka on peräisin v. 70 ...
Merikosken ammattikoulu (tuolloin sisäoppilaitos) oli tullut päätökseen ja uudet haasteet olivat 'vanhoilla' edessä ... olin 19 vuotias ökö, mutta nyk. mieheni ns. 'vanha'.

Tuosta 'Vanhan lähdöstä' on kulunut 38 vuotta, mutta edelleen haistellaan 'Typen' katkuja - missä vika :) ?

Värssyn on kirjoittanut Yrjö 'Vaari' Virtanen.

"Pian kolhoosi tämä autioks jää,
kun vanha laatikkoon kamansa järjestää.
Muuttolinnun lailla kun lähtee pois,
kumpa ökökin matkaan päästä vois,
sille raukalle kyllä sen sois.

Jos alusta alkaa tarttis, niin varmaan,
kaljuni peitoks sais tukan harmaan.
Voi sitä joka tänne vielä jää,
hän onko pinko vai taulapää,
sitä minä en saata ymmärtää.

Vain tähtiä Rion*) jään kaipaamaan,
kun toisille tänne jää tuikkimaan.
Mutta mielestä haihtuu kyllä kokeet ja muut,
hymyn virneeseen kääntyy vanhojen suut,
kun tanssin tahdissa huojuvat hauraat luut.

Kohta nautittu kaikki on nakit ja kaljat,
monet nostettu täällä on salaiset maljat.
Poistamaan murheet ja huoletkin,
tosin kauhuksi koulumme rehtorin,
-hän muistaakseni kerran siitä vihjaisikin.

Noet katkut Typen ja Åströmin,
vanha taakseen saa jättää viimeinkin.
Samoin fyssan, despiksen, algebran,
äidinkielen, aineen ja matikan.
Siitä kiitos sulle Isä Taivahan."

*) Oulussa oli tuolloin 'pahamaineinen' Rion baari entisen 'Tyttölyseon' viereisessä korttelissa.

Itä-Suomessa ihmiset eivät murehdi turhia

Heli Laaksonen pohtii lainaamassani tekstissä sitä, kuinka Itä-Suomessa ihmiset eivät murehdi turhia, vaan elävät elämäänsä positiivisella asenteella.

ITÄSE IHMISE

Itäse ihmise,
kui hee ollenka mailmas pärjäävä?
Hee jättävä syräme avame kynnysmato al,
nii et tiäl saak näkky.
Ei hee murhetu
ei hee hualetu
ei hee pelkkä;
sanova vaa:
Ee kun hyvvee matkoo vuan.
Oot kuun valon kanssa kulun piällä.*
Mikä heit vaiva.
Ei mee krymppy ottas syntyne oikken käsitet,
et jolla o ain valop pääl.

*Rytköse Olavi näi sanos

-Heli Laaksonen

= = = = = = = = = =