lauantai 2. helmikuuta 2008

Minkkiturkki

(Tekstini löytyy novellin muodossa  täältä )

Ajelen töiden päätteeksi lähetyskirpputorille. Minulla on tapana käydä siellä silloin tällöin tarkistamassa mitä on tullut myyntiin. Kiertelen huonekalu- ja tauluosastolla, mutta mitään sytyttävää ei löytynyt. Muuan rouva löytää maisemataulun, josta keskustelemme hetken. Hän on selvästikin tyytyväinen löytöönsä.

Jatkan kiertelyä. Hajamielisenä siirtelen takkitelineen henkareita; takin tarvetta minulla ei ole.

Siinäpä on ihana minkkiturkki; vähän erilainen kuin yleensä, ei niin mummomainen, ja huppukin siinä on.

Riisun arkisenvihreän Coretex-kuoritakkini lattialle ja kietoudun turkiksiin.
Peilaan. Se on aivan Ihana, kuin tehty minulle. Riisun sen yltäni ja tutkin sisäpuolta. Siisti ja kulumaton. Tekijän nimi on Ateljee Meeri Harmoinen, Savonlinna Imatra.

Kymmenen sekunnin ostopäätös ja kävelen kassalle turkki kainalossa.
Käteni osuu hihassa olevaan reikään. Apua! Siinä todella on noin viiden senttimetrin repeämä.

Minua palvellaan

Ehdotan myyjälle, että saisin pienen alennuksen, koska hihassa on reikä. Myyjä tutkii reikää ja hintalappua. Toteaa, että sitä ei ole havaittu hinnoitteluvaiheessa, koska hintalapussa ei ole ruksia.

Tarjoudun maksamaan turkista 300 €; voin korjata sen itse.
Myyjä kysyy toiselta kassalla olevalta rouvalta. Hänellä ei ole mielipidettä, joten myyjätär hakee paikalle kolmannen henkilön, joka voi päättää asian.

Kassalle saapuva nuori nainen tutkii reikää ja lausahtaa:
"Periaatteemme on, että emme myy rikkinäistä tuotetta. Tämä pitää viedä varastolle ja vapaaehtoistyöntekijämme korjaavat sen." Hän lähtee vielä takahuoneeseen tarkistamaan, koska se mahdollisesti saataisiin korjattua.

Odotan ja odotan, mutta lopultakin hän palaa takki kainalossa.
"Kyllä se niin on, että emme myy rikkinäistä tuotetta", hän ilmoittaa.
"Haluan ostaa sen vaikka reikineen", sanon.
"Meillä on sellainen periaate", myyjä sanoo .
"Koska voisin saada sen?" 
"Parin, kolmen viikon päästä", hän vastaa.
"Voinko varata sen?" 
"Siitä pitää maksaa varausmaksu", hän sanoo.
"Paljonko se on?" 
"Vähintään 5 € tai kymmenen prosenttia tuotteen hinnasta", hän vastaa.
"Voin maksaa varausmaksun niin varmistun, että saan sen sitten kun se on korjattu", sanon.
"No, jos otan vain teidän nimenne ja ilmoitamme sitten kun se on taas myynnissä ja voitte tulla ostamaan", hän kertoo kynä kädessä valmiina merkitsemään nimeni paperille.
"Silloinhan joku muu ehtii ostaa sen ennen minua", sanon.

Hän haluaa kuitenkin vain nimeni, ei varausmaksua. Emme tunnu pääsevän eteenpäin.

Kassalle on kertynyt ihmisiä ja kaikki seuraavat meitä. Eräs rouva kysyy jo ihmeissään, mikä meillä oikeastaan on meneillään. Kumpikaan ei edes vastaa hänelle.

Kumma etten ole jo hermostunut?

"Ei voi olla totta? Myy nyt minulle se turkki reikineen päivineen. Haluan ostaa sen. En halua jäädä odottamaan kolmeksi viikoksi, että joku muu korjaa sen, koska voin tehdä sen hyvin itsekin", sanon jo vähän tuskastuneemmalla äänellä.
"Mutta kun meillä on sellaiset periaatteet, että rikkinäisiä tuotteita ei myydä".

Vaikuttaa siltä, että kauppaa ei kerta kaikkiaan tule.
"Viis periaatteista. Haluan ostaa sen turkin ja sen reiän, sopiiko", kysyn.
"En voi sitten antaa siitä alennusta" myyjä sanoo.
"Ei se haittaa, ostan myös sen reiän, ja maksan mitä hintalapussa lukee. Pääasia, että saan sen ja ettei minun tarvitse odotella, kyttäillä ja ajella moneen kertaan saman asian takia", perustelen.
Myyjä miettii.
"No, jos lasken hintaa 25 € tuosta reiästä." 
"Minulle se sopii erinomaisesti, kiitos", totean helpottuneena.
Maksan. Pidän turkkia tukevasti kainalossa. Kiitän myyjää. Hymyilen ja sanon hänelle "Toivottavasti et pahastunut, että olin niin sinnikäs? Minä todella halusin tämän."

"Joskus täytyy olla sinnikäs", hän vastaa ja hymyilee takaisin.

Poistun tyytyväisenä. Autossa tunnen kutkuttavaa iloa omistamasta minkkiturkista.
Eivätpä kuolleet nämäkään minkit turhan takia.
p.s.
Tilanne oli niin stressaava, että sirukorttiakin piti käyttää koneessa kolmesti, ennen kuin osasin veloittaa tililtäni sen 325 €, mutta kaupat tuli.

*   *   *   *   *

pps. 8.2.2013
Myin tuon turkin kirpputorilla vuoden vaihteessa ja sain sen mitä olin siitä maksanutkin.
En nähnyt ostajaa silloin, mutta tänään hän käveli edelläni kaupungissa, Tuiran sillolla. Tunnistin turkin heti ja kyllä se näytti hyvältä uudenkin omistajan päällä. :)
Pakkasta oli -12 astetta, mutta ei minuakaan silti palellut.

4 kommenttia:

  1. kiitos! Se on äitini valmistama turkki ja tuntui todella hyvältä, että ne saavat hyviä koteja vielakin. Jos turkiksista oot kiinnostunut, ni hyvä. Ite elin aika ristiriitaista nuoruutta kettutyttöjen takia. Meeri Harmoinen on nyt eläkeikäinen, mut tekee kyllä kaikkee. Asuu Itä-Suomessa, tytär-minä Lahdessa.

    VastaaPoista
  2. Kiitos viestitäsi! Vastaan näin viiveellä, kun palasin vasta Kreikasta ... siellä ei tarvinnut turkkia :)

    Olipa mukava saada taustatietoja. Kiinnostaa myös se minkä ikäinen ko. löytö mahtaa olla? Kunnoltaan se ainakin on erittäin siisti ja viestisi nosti entisestään turkkini arvoa!
    Ihastuin siihen erityisesti sen mallin vuoksi.

    Olen enemmänkin sporttinen kuin turkiksissa viihtyvä, mutta tässä oli sitä jotain...

    Osaisit varmaan neuvoa kuinka sitä pitää säilyttää kesällä?

    Odottelen jos voisit vielä vastata ja kiitän jo etukäteen :)!

    VastaaPoista
  3. Hei, täältä löydät turkiksien säilytysohjeet:

    http://www.furfinland.fi/fi/index.php?section=52

    VastaaPoista
  4. Paljon kiitoksia :) ja

    Aurinkoista kesää sinulle!

    VastaaPoista

Viestisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.
Kiitos kommentistasi :)

Tiesithän, että kuvien ja tekstien kopiointi ei ole sallittua, mutta voit kyllä jakaa linkin tähän blogiin tai tekstiin. :)