torstai 20. joulukuuta 2007

Hiano joulu

... karikatyyrit; 'me' Teneriffalla

Lainaus :
Heli Laaksonen - Joulupatja eli kuinka tehdään "Hiano joulu"


"Joulupatja

Joulupatja o mu omakeksimä perinne, mink mää tahtoissin lanseerat niil ihmisil, ketkä tahto viättä lepojoulu.

Joulupatja tehrä nii, et jouluaattoaamun sänkyst raahata patja keskel olohuane lattia peittoines tyynyines päivines. Ympärs asetella ruakka (mitä ei ol itte tehty vaa myyjäisist ostettu taik jonku ahkeran jouluihmisen laittama), namei ja uussi kirjoi ja mitä muit paketei onka sattunu saama.

Siäl peito al sit maatta uuttevuatte saak, käännetä välil kirja sivui taik kylkke ja ojenella kätt kohren konvehtei. Viarai ei saa tul käymä, eikä itte kuulu käyrä missä.

Ei ol väli onk yksinäine, pariline taik perheline – joulupatja o joustava ratkaisu. Ko siit nousse, o niin kyllästyny makkamisse ja niin täys tyäntouhu ja toiminna ilo, et sitä riittä pitkäl kevässe. "

Rauhallista ja rentouttavaa joulua!

tiistai 4. joulukuuta 2007

VÄÄRÄ SÄHKÖPOSTIOSOITE

sähköpostista poimittua:

Keski-ikäinen pariskunta kaipasi etelän lämpöön. Niinpä he päättivät matkustaa Floridaan vieläpä samaan hotelliin jossa olivat viettäneet hääyönsä 20 vuotta sitten. Miehellä oli vapaata, joten hän matkusti päivää aikaisemmin.

Saavuttuaan perille hän huomasi, että hotellihuoneessa oli tietokoneet ja hän päätti lähettää vaimolleen sähköpostiviestin.

Yksi kirjain sähköpostiosoitteessa meni kuitenkin väärin ja posti päätyi papin leskelle, joka juuri oli tullut miehensä hautajaisista kotiin ja halusi läpikäydä saapuneen postin sisältävät surunvalittelut sukulaisilta jaystäviltä.

Lesken poika löysi hänet pyörtyneenä tietokoneen ääreltä ja luki
näytöltä:

Rakkaalle vaimolleni.
Olen juuri saapunut perille. Tiedän, että yllätyt kuullessasi minusta.
Niillä on tietokoneet täällä nykyään ja sähköpostia saa lähettää läheisillle
ja tutuille. Olen juuri kirjautunut sisään. Kaikki on valmista sinun
huomista saapumistasi varten. Odotan innolla tapaamistasi. Toivottavasti
pääset tänne yhtä vaivattomasti kuin minä.

P.S. Täällä on todella kuuma

torstai 29. marraskuuta 2007

Hullujen horoskooppi marraskuulle


sähköpostista poimittua:

Maamerkit; härkä, neitsyt, kauris

Teitseillä on marraskuussa aikas useita rautoja tulessa.
Kaapit pitäs taas siivota ja hyllypaprut vaihtaa.
... Vain maamerkkien kaapeissa muuten on hyllypaprut.
Lakanapinot ojoon! Pukki is kaming suun!

Muita merkkejä ahistaa teidän höyryämisenne, mutta sou vot:
maamerkit kulkevat omia polkujaan tässäkin asiassa.

Selviätte suurin piirtein ehjin nahoin ja ressaamatta marraskuun synkkyydestä.

On niin kova kiiru koko ajan, että ette ehdi masentua pimeydestä, niinkuin yleensä tässä vaiheessa kuuluisi tehdä.

Raha: menee hyllypapereihin
Rakkaus: sotkee puhtaat lakanat
Työ: elämä on!


Tulimerkit; leijona, oinas, jousimies

Ei hyvin mee, mut älkööt menkö.
Outo ja hämmentävä tilanne, mutta tulimerkeiltä onny ruuti loppu.
Lipas tyhjänä. Kuulat kadoksissa.

Jopa kapakit ovat tulimerkeille marraskuussa oikeita epäonneloita.
Niitä kandeis välttää. Vaan minkäs teet, jos rinkkiä tekee mieli,
ymmärrän...

Paaritiskeihin nojailu kannattaa kuitenkin minimoida ja keskittyä
ahdistumaan kotisoffalla. Nuupahtanut tulimerkin edustaja on kyllä
niin harvinaisuus, että ottakaa ihmeessä itsestänne fotoja muistoksi!

No eipä hätää silti, jo joulukuun alussa saatte taas itsenne
käyntiin ja radalle takaisin!

Raha: menee rahan luo
Rakkaus: on sokea
Työ: maistuu puulta


Ilmamerkit; kaksonen, vaaka, vesimies

Aika pirusti nyppii ilmamerkkien erustajia. Se on teitseille niinku
tämmönen marraskuinen perinne ja tradiittio jo.

Nyt kandeis mennä vaikkapa DeiSpaahan ottaan hoitoja. Savea ja semmosta.
Siellä puhdistuu ruumis sekä mieli.

Ajatelkaa ihania asioita, tsenpatkaa itseänne peilin edessä aamuisin.
Sateenvarjo on keksitty! Kohta on vappu!!!!!

Ilmamerkit ovat mestareita ressaamaan kaikista tekemättömistä töistä.
Unohtakaa kerrankin kaikki velvollisuudet ja menkää vaikka pupiin.

Puolivälissä marraskuuta saatte hinattua jopa toisen suupielenne ylöspäin ja kohta
huomaatte odottavanne joulua kieli ruskeana. Siis koska päädyitte syömään
joulukonvehdit etukäteen. Ei haittaa; uusia saa kaupasta!

Raha: tuo onnea
Rakkaus: ehkä kestää- ehkä ei
Työ: on työlästä


Vesimerkit; kalat, rapu, skorpioni

Kaikki on tietysti päin persettä, kuis muuten? Se on tää vuosi 2007
ollu just tätä itteensä. Teidän pitäs nyt vielä kitua pari kuukautta
ja sit tulee se kakstuhattakasi ja alkaa helpottaa, itse asiassa voin
paljastaa, että vesimerkeille tulee maailman paras ens vuosi.
Lottovoittoja ja kuumia romansseja ynnä muuta.

Vesimerkeille vois nyt kyllä suosittaa raitista loppuvuotta.
Vaan mitäpä ne siitä, ryyppäävät kuitenkin.

Eli unohtakaa se raittius, kaikki on pilalla kuitenkin.
Te enivei selviätte ehjin nahoin, mitä moni ihmettelee.

Tsyyke voi välillä vähän reistailla, lievästi. Mut pää on kestävä,
oottehan sitä hakannu seinään pitkin vuotta.

Lopuksi lohdutuksen sana. Jaa-a, mikäköhän se ois. Joku mukava sana.
Saippuakupla!

Raha: ei kasva puissa!
Rakkaus: raatelee
Työ: haittaa harrastuksia

lauantai 29. syyskuuta 2007

Telepatiaa


En ole tavannut erästä tuttavaani koko kesänä.
Toissa lauantaina kävin hakemassa perunoita kasvimaalta ja siinä kuokan varressa tuo ystävä tuli mieleeni. Ajattelin, että olisi kiva tavata.

Heitin pottupussin takakonttiin ja lähdin ajelemaan kotiinpäin. Ajelin miniän autolla ja edelleen tuo sama ystävä kummitteli mielessäni.

Ajattelin " Jos hän nyt tulee vastaan, minulla ei ole aikaa edes pysähtyä. Vieraat pitää hakea lentokentältä. Alkaa olla kiire!"
Ja siinä hän sitten ajeli vastaan. Ei tuntenut autoa, ei moikattu!

Seuraavalla viikolla hän soitteli. Oli käväissyt kasvimaalla katsomassa, joko korjaamme satoa.

Telepatialla eli ajatuksensiirrolla tarkoitetaan kykyä aistia toisten ihmisten tai eläinten ajatuksia ilman tunnettuja/fyysisiä aisteja. Nimityksen otti käyttöön cambridgelainen kirjallisuuden professori Frederic W. Myers (1843–1901) vuonna 1882. (Lähde: www.skepsis.fi/)

Lasten suusta : "Vanhat tädit eivät muni"

Sain sähköpostilla hauskoja poimintoja, jotka on lainattu
Mark Levengoodin ja Unni Lindellin kirjasta

VANHAT TÄDIT EIVÄT MUNI

Mikä on aika?
  • "Aika kertoo oletko ehtinyt vai myöhästynyt. /PAULI 4 V.
  • Aikaa tarvitaan kiireeseen. /EETU 6 V.
Mitä on rakkaus ja tunteet?
  • Rakkaus tulee etelärinteeltä, juuri siksi sinne on kasvanut puita./JOEL 5 V.
  • Rakkaus tuntuu jaloissa. Ne kävelee sinne päin johon on rakastunut./MATIAS 6 V.
  • Tunteita tarvitaan olosuhteisiin. Voi olla sellainen olosuhde, että tykkää jostakin tai sitten ei./EVELIINA 5 V.
  • Iloisena olo tuntuu päässä. Tarkemmin sanoen huulissa, kun nehän vain venyy ja venyy. /JULI 6 V.
Mitä on avioliitto ja lapset?
  • Avioliitto on melkein sama kuin että mennään naimisiin. Erona on se, ettei pidetä mekkoa päällä./SARA 7 V.
  • Kun isä ja äiti tekevät vauvan, kumpikin on vastuussa omasta puolestaan. Jos tulee tyttö, äiti vastaa alapuolesta. Jos tulee poika, hän vastaa yläpuolesta. Niin helppoa se on./KRISTIN 5 V.
  • Hedelmöityksen hetkellä isä sulautuu yhteen äidin kanssa./MARITA 6 V.
  • Jos isän siemen ei tapaa äidin munaa, siitä tulee vain tavallinen munakas./MIKAEL 6 V.
  • Jos ei voi saada lapsia, voi lääkäri tehdä sellaisen koeputkessa. Mutta useimmat lapset on tehty tavallisissa putkissa./FRED 7 V.
  • Ei ole oikein hyvä, jos raskaana olevilla naisilla on munalikööriä pissassa./TOVE 9 V.
Mitä on vanhuus?
  • Vanhat ihmiset eivät ole terveitä. Usein he eivät jaksa kulkea suorana postilaatikolta kahvikupille./LISEN 6 V.
  • Ei vanheneminen ole vaikeaa. Kulkee vain virran mukana./LINN 6 V.
  • Vanhoilla ihmisillä on enemmän kokemusta. He ymmärtävät asioita jotka ovat syvällä sielussa, ja he niin kuin valaisevat arkipäivän./MARIUS 7 V.
  • Kun ihmiset tulevat vanhoiksi, he eivät enää sano että he rakastavat toisiaan. Silloin he kysyvät, että ottaako kahvin kanssa pikkuleipää./TORD 7 V.
  • Mulla on viisi mummoa... vaari on vähän kertonut./PIA 4 V.
Mitä on kuolema?
  • On ikävää, kun joku kuolee. Varsinkin jos se on sellainen, joka tavallisesti antaa rahaa./BJÖRN 6 V.
  • Ruumis on henkilö, joka on vanhempi kuin kuollessaan./JON 9 V.
  • Monet vanhat ihmiset huokaisevat helpotuksesta kun he kuolevat, koska heidän ei enää tarvitse istua odottamassa lääkärin vastaanotolla./HERMAN 7 V.
  • Kun vanhat ihmiset kuolevat, heidät viedään sairaalasta kirkkoon, siellä he saavat maata muutaman päivän. Sitten heidät ajetaan hautausmaalle ja siellä he saavat siivet. Sitten Jumala hakee heidät, mutta jättää vähän maallisia osia, niin että perheellä on jotain muistoja maahan kaivettavaksi./MARGARETHA 7 V.
Mitä on keho ja ruumis?
  • Tätien ja setien ruumiissa on se ero, että tätien ruumiissa on enemmän salaisia paikkoja molemmissa päissä./MIKAEL 6 V.
  • Naiset koostuvat munasarjoista ja siksi he ajattelevat enemmän./SIRI 6 V.
  • Sielu on niin kuin muovipussi. Se on ohut ja läpinäkyvä ja siihen mahtuu noin neljä litraa./SUNE 6 V.
  • Joulupukin ruumis on punainen ja valkoinen, koska hän mainostaa Coca-Colaa./JULIAN 5 V.
  • Lihakset ovat niin kuin pieniä ilmapalloja, jotka on täytetty pinaatilla./LARS 5 V.
  • Ruumis on sellainen joka päättyy kenkiin./ALLAN 5 V.
  • Tärkeintä meissä ovat varpaat. Niillä ohjataan./MATTIAS 6 V.
  • Ruumis on se mikä on ihmisen ympärillä./CELINE 6 V.
  • Ruumis on niin kuin piilopaikka, jonka sisällä pitää pysytellä./EMILE 6 V.
  • Jos menettää ruumiinsa, menettää tärkeän osan itsestään./CELINE 6 V.
  • Kummitusten ruumis ei ole tehty lihasta vaan lakanasta./OLAV 5 V.
  • Nenä on oikeastaan lihas, jolla hengitetään. Mutta sitä voi myös käyttää rään kuljettamiseen./EMIL 6 V.
  • Jos on metsässä ja aivot putoavat ulos, ei löydä enää kotiin koska ei voi ajatella selvästi./MÅRTEN 4 V.
  • Jos ei olisi luita, olisimme matelijoita. Ja silloin kenkäkaupoissa ei myytäisi paljon mitään./MIKAEL 6 V.
  • Aivot ovat sitä varten, että hiukset pysyisivät kiinni./NINA 5 V.
  • Luut ovat teline, johon ruumiin voi ripustaa./ALEXANDER 7 V.
  • Ihmisellä on monenlaista nahkaa. Esinahka on edessä ja takanahka on takana./THERESE 6 V.
  • Jos ei ole hermoja, niin tekee paremmin työtä ja ehtii tehdä enemmän asioita./HARALD 7 V.
  • Minun äiti on ainakin hirveän kaunis, koska sillä on niin pitkät tissit./MIA 4 V.
  • Joillakin lapsilla on kesakoita. Se on jonkinlaista pippuria, joka on pudonnut iholle./BENEDIKTE 4 V.
  • Sielu on sellainen, joka siirtyy jonossa seuraavalle kun kuolee./HELENA 6 V.
  • Eläimen ruumis on yleensä pään takana ja tassut roikkuvat alapuolella./KETJA 6 V.
Mikä on ammatti?
  • Psykologi on hullu mies, joka lyö tätejä./EMILIE 6 V.
  • Isoisä oli kullankaivajana Alaskassa. Mutta hän joi kaiken. Sitten hän huuhtoi sen kurkustaan viinillä./THOMAS 5 V.
  • Pappina oleminen on tylsää. Hänen täytyy kaivaa ihmisiä maahan tai paistaa niitä uunissa./JOHANNA 6 V.
  • Pankit jakaa rahaa ihmisille, mutta isä saa sitä töistä./ANNA 5 V.

Mikä on ihmisen ja eläinten ero ?
  • Ihmisen ja eläinten ero on siinä, että kun siat ovat lihoneet tarpeeksi, ne syödään./ARVID 6 V.
  • Ne lehmät, jotka juoksevat eniten ja ravistelevat utareitaan, tekevät jogurttia./ALLAN 5 V.
  • Koiran äidin nimi on koira ja koiran isän nimi on koira ja lasten nimi on koiranpentu ja koiran nimi on koira./ALLAN 5 V.
  • Äidin nimi on kana ja isän nimi on uros, lapset ovat kilejä ja lapsenlapset ovat munia./STEFAN 6 V.
  • Jotkut lehmät ovat mustia. Ne ovat maahanmuuttajia./KARIN 5 V.
Lapset ja isovanhemmat?
  • Ei lapset tee hölmöjä asioita. Niillä on omat syynsä./ANNA 7 V.
  • Lapsena oleminen on ihan hauskaa, kun on jo neljä vuotta siihen tottunut./SOHVI 4 V.
  • Mummi elää yliaikaa. Mutta hän ei saa siitä lisämaksua./NINA 7 V.
  • Isänäideillä ja äidinäideillä on valtavan isot rintaliivit. Ne ovat niin isot, että toiseen kuppiin minun takapuoleni kokonaan ja molemmat polvet. Toisessa on tilaa minun veljelle./KATJA 7 V.
  • Isoäiti on sellainen täti, joka lapsena oli äiti./CAROLINE 6 V.
  • Isoäiti on sellainen, jonka kautta koko suku on tullut ulos. Siksi ei ole niin kummallista, että hänen nahkansa vähän lerppuu./KRISTINA 7 V.
  • Vaari on niin vanha, ettei enää muista miksi hän pitää naisista./TORE 8 V.
  • Isoisä makaa hautakiven alla. Taputamme häntä kivelle ja kerran kaivoimme maahan sipuleita, että hänellä olisi jotain purtavaa./SIRI 5 V.
  • Anoppi on isoäiti, joka ei ole kyseisen henkilön äiti./HANNELE 6 V.
  • Anoppi on rangaistus, jonka joutuu kärsimään, kun menee naimisiin tuntemattoman kanssa./PÅL 7 V.
  • Ennen maito tuli lehmästä. Nyt se tulee Arlasta./LARS 5 V.
  • Mahalaukku on hurjan tärkeä. Jos sitä ei olisi, ruoka valuisi jalkoihin./LARS 6 V.
  • Isoäiti on ollut isoisoäidin mahassa, äiti on ollut isoäidin mahassa ja minä olen ollut äidin mahassa. Mutta minun mahassa on vain lihapullia./HELENE 6 V.
Jumala ja jeesus?
  • Kun Jumala kuoli, hän pääsi taivaaseen niin kuin kaikki muutkin. Ja sinne hän on jäänyt./ERIK 5 V.
  • Jos Jumala olisi pitänyt sen lupauksensa että kaikki lapset saavat tulla hänen luokseen, niin ei tarvittaisi päiväkoteja./NINA 9 V.
  • Jeesus asui kaukaisessa maassa. Mummi on ollut siellä valittamassa muurista. Se oli hirveän vanha ja romahtamaisillaan./JON 6 V
  • Jeesus käveli vetten päällä, koska hän ei halunnut kastella jalkojaan./OLOV 9 V.
  • Jeesus oli ensin kotelo ja sitten hänestä tuli toukka ja sitten hänelle kasvoi siivet ja hänestä tuli Jumala./KATE 6 V.
  • Kun kello on kaksitoista, kaikki kääntyvät Mekkaan päin ja purevat maton hapsuja./RAYMOND 7 V.
Kuolema?
  • Vain sielu kuolee. Ruumis jatkaa elämää./ELISABETH 7 V.
  • Kun kuolee niin saa ikuisen elämän. Se tarkoittaa että kun kuolee yhden kerran, ei voi koskaan kuolla enää, vaikka kuolisikin vielä kerran oikeasti./ELENA 9 V.
  • Minä rupean uskomaan Jumalaan kun tulen vanhaksi, siltä varalta että kuolisin./LINN 7 V.
  • On tyhmää että täytyy kuolla. Minusta ei ihmisiä tarvitsisi vaihtaa koko ajan. Minä olen sitä mieltä, että jos täällä kerran ollaan niin ollaan sitten./JOHANNES 8 V. "

perjantai 21. syyskuuta 2007

Luontoretkellä

Olimme pojantyttären kanssa luontoretkellä Pilpasuolla. Suoluonto muistuttaa erämaata vaikka on aivan kaupungin tuntumassa.

Pohjoisosassa Pilpasuolla ja sen ympäristön metsissä kiertää n. 7 kilometrin pituinen luontopolku, jossa on nuotiopaikka lähteineen. Pilpasuolla on myös noin kilometrin pituinen, Pahalammen kiertävä luontopolusta ja yhdyspolusta muodostuva reitti, joka sopii hyvin esim. pienten lasten kanssa retkeileville. Tulenteko on sallittua rakennetuilla nuotiosijoilla ja yöpyä voi laavulla.

Kertoilin työlle innoissani esiteestä saamaani luontotietoutta.

"Keväällä Pilpasuo on teeren suosima soidinpaikka ja myös harvinaisemman jänkäkurpan soidinäänet voi kuulla. Alueella on runsaasti erilaisia lintulajeja ja uhanalaisista lajeista siellä esiintyy mm. ampuhaukkaa ja tiltalttia.

Sammakoita ja sisiliskoja elää myös Pilpasuolla."

Vaari viritteli makkaratulia ja minä valmistauduin keittämään kahvit.

Tyttö makaili selällään laavussa. Tavaili ääneen kattoon ja seiniin piirreltyjä tekstejä.

"Ho-ro-p..-.e" ... hiljaista mietiskelyä ...
" Mamma, mitä tarkoittaa Ho-ro-p..-.e ?"

Paljon sieltä löytyi myös muita sanoja, jotka oli vaikea selittää lapselle.

keskiviikko 19. syyskuuta 2007

Koulussa opittua

Pojantytär, ekaluokkalainen oli meillä yökylässä.
Hän leikki äitini vanhalla peruukilla.

Istuttiin olkkarissa, naurettiin ja hulluteltiin. Välillä katsotiin telkkaria ja hän naposteli rusinoita pienestä rasiasta.

Taisin väsähtää ja vaipua ajatuksiini.

Hän tönäisi minua, ojensi rusinalaatikkoa ja lausui " Älä itke ruma lapsi. Ota rusina."

Hän sanoi sen niin tosissaan, että olin tikahtua nauruun ... vakava ilmeeni oli tipo tiessään.

perjantai 14. syyskuuta 2007

Kun olis piano ja osais soittaa

Nyt se on ... piano nimittäin. Uusin kirpputorilöytöni, jonka ylpeänä esittelen. Musta ... ihanan kulunut :) !

Siirtokin onnistui vaivattomasti, kun kolme riskiä miestä astui remmiin.

Virittäjään törmäsin eilen töistä palatessa ja hän lupasi tulla käymään. - (Toivottavasti sen saa vielä vireeseen.)

Merkki on Ekströms ... hyvä ruotsalainen.


Nyt alkaa sitten armoton pimputtelu.

Onneksi en asu kerrostalossa.

tiistai 11. syyskuuta 2007

Aamurutiinit

Olin taannoin työyhteisöjen asennekouluttaja Olli Linjalan legendaarisessa, Aurinkoiset Asenteet koulutuksessa.

Ollin hauskasta ja mukaansa tempaavasta koulutuksesta jäi mieleeni se, että

urautuminen arjen rutiineihin tappaa elämän ilon ja myönteiset tunteet ihmisten väliltä.


Hän kehotti murtamaan rutiineja - "Jos olet aina lähtenyt aamulla töihin ovesta. Lähde huomenna, jos mahdollista, ikkunasta."

Minulla tuo ikkunasta kulku onnistuisikin, mutta kerrostalossa sitä ei varmaan kannata kokeilla.

*****
Tänään taas totesin, että nuo Linjalan opit ovat minun kohdallani menneet vähän liiankin hyvin perille :)

Aamulla nousin ylös klo 6:05.
Puin lenkkivarusteet ja ajattelin lähteä juoksemaan.
- Kävin haistelemassa ilmaa ... kostaa ja lämmintä.
- Huomasin, että pihakalusteet olivat ruohon leikkuun jäljiltä sikin sokin.
Menin laittamaan ne paikoilleen.
-Huomasin, että yksi tuoleista oli vähän rikki.
Hain ruuveja ja akkuporakoneen. Vaihdoin ruuvarin paikalleen ja korjasin tuolin.
Menin sisään ja huomasin, että muurin edessä oli puita valmiina. Ajattelin että poltan roskat ja pesällisen, niin tulee mukava lämpö.
- Sytytin uunin.

- Vein palamattomat roskat ulos roskikseen.

Kun tulin sisälle koko kämppä oli täynnä savua ... pelti oli auki, mutta uuni ei vetänyt yhtään - matalapaine.

- Irroitin palohälyttimestä patterin, estääkseni hälytyksen.
- Tuuletin, huidoin ja huiskin.
- Jätin ikkunan auki ja lähdin lenkille.

Juoksin puoli tuntia ja tulin kotiin. Tuli oli sammunut, mutta savu haisi.

Kävin suihkussa. Join mehua ja söin omenan. Pesin hampaat. Pakkasin työvaatteet ja kihartimen reppuun ja poljin töihin. Leimasin kellokortin 9:03 ( leimaus kommentilla: oma asia )

torstai 6. syyskuuta 2007

Uusi alkuaine


Kun nyt sitten on ruvettu lainaamaan, niin tässä on toinenkin juttu Rakentaja.fi verkkolehden Väärät naulat arkiston viikkokevennyksistä http://www.rakentaja.fi/index.asp?s=/suorakanava/alku.asp?v1=rakentajafi


* * * * *

Mendelejevin jaksolliseen järjestelmään on lisätty uusi alkuaine. Tähän mennessä tutkijat ovat saaneet siitää selville seuraavaa:

Alkuaineen numero:115

Nimi: N A I N E N

Merkki: Nn

Löytäjä: Aatami

Atomipaino: Yleensä korkeintaan 80 kiloa, mutta tietyillä isotoopeilla vaihtelee jopa 40:stä 250 kiloon.

Esiintyminen: Runsaasti koko maailmassa.

Fyysiset ominaisuudet: Osaa kiehahtaa noin vain ja muuttua jäätävän kylmäksi aivan ilman syytä. Sulaa erityiskäsittelyssä. Väärä käsittely aiheuttaa happamuutta.

Lämpötilaherkkyys: Heikko, etenkin sisäelimissä.

Laajentuminen: Lisääntyy iän myötä. Pysähtyy riittävän fyysisen rasituksen alaisena.

Molekyylirakenne: Täydellinen: 90/60/90. USA:ssa esiintyy myös alaspäin levenevää rakennetta 60/90/120 ja pohjoismaissa kapeampaa rakennetta 50/50/50.

Kemialliset ominaisuudet: Muodostaa mielellään yhdisteitä kullan, hopean, platinan ja muiden jalometallien kanssa. Pystyy imeyttämään suuria määriä mitä tahansa kallista ainetta. Voi räjähtää äkkiä ja täysin varoittamatta. Ei ole vesiliukoinen, mutta kykenee liuottamaan alkoholia melko hyvin. Reaktioaika vaihtelee sekunnin murto-osasta vuorokauteen.

Käyttö: Kaunis koriste erityisesti urheiluautoissa. Hyvä puhdistuskyky. Mainio apu ikävystymisen yllättäessä sekä haluttaessa rentoutua.

Erityisominaisuudet: Muuttuu vihreäksi, jos asetetaan parempilaatuisen alkuaine-erän viereen.

Varoituksia: Hengenvaarallinen muiden kuin asiantuntijoiden käsissä. On uhkarohkeaa omistaa useampi kuin yksi kimpale, mutta on mahdollista hallita useampia kappaleita, kunhan niitä säilyttää eri paikoissa ja huolehtii siitä, etteivät ne kohtaa (räjähdysvaara).

Hätä ei lue lakia


Minua nauratti tämä juttu ja siksi lainasin sen tänne luettavaksenne Rakentaja.fi verkkolehden Väärät naulat arkiston viikkokevennyksistä http://www.rakentaja.fi/index.asp?s=/suorakanava/alku.asp?v1=rakentajafi

Automatkalla olevalle miehelle tulee pakottava tarve päästä vessaan, joten hän kaartaa tien sivuun, juoksee läheiseen baariin ja suoraan miesten huoneeseen ensimmäiseen vapaana olevaan koppiin. Miehen suureksi yllätykseksi hetkisen kuluttua viereisestä kopista kuuluu
"terve, miten hurisee?"
Tottumattomana sosiaaliseen kanssakäymiseen julkisessa käymälässä, mies vastaa hämmentyneenä: "äh, hyvinhän tässä..."
Viereisestä kopista: "No, mitäs puuhailet?"
Vielä hämmentyneempänä: "no... itse asiassa torttua tässä väännän, niinkuin varmaan sinäkin"
Viereisestä kopista kuuluu erittäin ärtynyt ääni: "kuule, soitan sinulle myöhemmin, joku idiootti viereisestä kopista vastailee kaikkiin kysymyksiini!"

maanantai 3. syyskuuta 2007

Onko 'tuo' muotia?


Uusi työviikko alkoi taas oikein mukavasti. ;)

Sateli. Laitoin rillit taskuun ja pyöräilin töihin. Tulipa taas vähän kiire, mutta kerkesin kuitenkin.
Kaivoin rillit taskusta ja leimauduin sisään; tasan yhdeksän.

Työkaverit tervehtivät iloisesti ja kyselivät kylpyläviikon kuulumisia.

Eräs herra henkilö palasi kuitenkin hetken kuluttua luokseni takaisin.
 Katseli hyvin läheltä ja kysyi lopulta "Onko tuo muotia?"
"Mikä niin?" minä ihmettelin.

"No tuo" hän jatkoi ja nyökytteli kohti kasvojani.

Ajattelin, että minulla on pyörän öljyä tai joku muu tahra kasvoissa, mutta hän vain nyökkäili.
 "Eikun tuo!", osoitti silmälasejani

Otin rillit käteen.
Siinä oli viis senttinen, tarttuneena magneetti pinnalle.
Uusi 'aurinkoklipsikö'?

Hyvä etten kokopäivää kulkenut kolikko otsalla :)

Kahvilla sille naurettiin, kun otin asian puheeksi ja vähän demostroin.
Joku veisteli, että "Jos kerran on rahaa, niin sen pitää kans näkyä!"

sunnuntai 2. syyskuuta 2007

Klimppisoppaa


Pidin nuorempana kovasti eteläpohjalaisesta perinne ruuasta, Klimppisopasta.
Olimme tuore aviopari. Mieheni oli työssä ja minä opiskelin.

Eräänä päivänä ehdin kotiin ennen häntä ja ajattelin yllättää rakkaani valmiilla ruualla.

Ahersin innoissani.
Pienessä 23 neliön yksiössämme oli keittosyvennys, johon mahtuivat yläkaapit ja tiskipöytä. Jääkaappia ja sähköhellaa ei ollut, mutta meillä oli pieni sähkölevy, jolla keittelin. Keittosyvennyksen sai 'piilotettua' ovilla.

Olin päättänyt laittaa jotakin erityisen hyvää - siis klimppisoppaa.

Katoin pöydän. Laitoin oikein liinan pöytään ja lautaset molemmille; itselle toiseen päähän ja miehelle toiseen päähän pöytää. Meillä oli myös tuoretta leipää ja margariinia. Se näytti hyvältä, eikä siihen muuta olisi mahtunutkaan - kattilalle oli paikka ja alunen.

Ovikello soi. Mies tuli kotiin - oli vähän aikaisessa. Antoi ovella pusun ja kysyi "Mitä olet kokannut? Minulla on hirveä nälkä. "
Hän yritti nostaa kattilan kantta, mutta estin ja sanoin, "Se on yllätys. Kohta se on valmista."

Nostin kattilan pöytään ja istuimme syömään.
Mies nosti kattilankantta ja lausui pontevasti " Limppisoppaa, voi vi_ _ u! "
Silmänräpäyksessä olin pystyssä, sieppasin kattilan pöydästä ja hujautin sopan vessanpönttöön.

Sisävessa oli ainoa ylellisyys ja piilopaikka mitä meillä tuossa kämpässä oli. Istuin siellä monta tuntia ja itkin. Olin onneton monta päivää ja tuntui siltä, etteivät minkäänlaiset anteeksipyynnöt voi asiaa korjata.
Ajattelin, että en voi enää asua tuollaisen miehen kanssa.

Tuosta tapahtumasta on kulunut nyt kolmekymmentä seitsemän vuotta ja olemme edelleen naimisissa.
Jossain vaiheessa olen kai antanut asian anteeksi, mutta unohtunut se ei ole ... nyt sille voi kuitenkin nauraa.

lauantai 25. elokuuta 2007

Kuusvitonen


Kävin maratonia varten lekurissa. Lääkäri oli mukava naisihminen. Haastelimme yhtä ja toista.

Siinä toista – osiossa - lääkäri kertoi miehestään, joka myös juoksee.

Miehen suurin ongelma erään lenkin jälkeen oli ollut se, ’kun kuusvitoset muorit juoksevat lenkillä ohitse’.

Ongelmaa pahensi vielä tuo sukupuoli; kuusvitonen mies ei olisi ollut niin paha.

Järkyttävää :) – sääliksi käy miesparkaa !

Onneksi minä en ole häntä ohittanut, enkä ole vielä edes ”kuusvitonen”!

Lue lisää: Ihmisiä ei pitäisi lokeroida iän perusteella.

tiistai 21. elokuuta 2007

Toi yks mummo

Viime viikonloppuna sain sitten virallisen mummokasteen, kun eräs pikkutyttö puhutteli minua mummoksi.

Aikaisemmin kukaan vieras ei ole sitä tehnyt.

Sattui nimittäin niin, että junassa makuuvaunun käytävällä eräs pikkutyttö, 7-8v, yritti avainkortilla makuuhytin ovea auki, mutta ei onnistunut.
Kuljin ohi ja sanoin, että "Kokeileppas :) sitä korttia toisin päin".
Hän käänsi kortin ja ovi aukesi.
Kuulin kun hän kertoi hytissä olijoille, että "Toi yks mummo ..."

Sitä piti oikein makustella. Menin hyttiin ja vilkaisin peiliin; miltäs se yks mummo näyttää :) !
'Ukolla' oli hauskaa! Olen pitänyt itseäni niin nuorekkaana.

Ei silti, olenhan minä jo oikeastikin 'mummo' ; suloisen kolmasluokkalaisen mamma, eikä siinä ole muita kuin hyviä puolia!

keskiviikko 15. elokuuta 2007

Kilpailuvietti

Onko miehillä suurempi kilpailuvietti kuin naisilla? Alkaako se näkyä jo pikkupoikana?

- No, ymmärrän että poikkeuksiakin on, mutta voiko yleistää?


Minulle tuli aamulla vähän kiire töihin ja jouduin pyöräilemään melko reipasta vauhtia.

Ohitin yhden pikkupojan, ehkä kolmasluokkalainen, mäessä pyörätiellä. Hän vispasi melkoista vauhtia, kun kuuli lähestymiseni. En kiinnittänyt asiaan kummemmin huomiota, kunnes poika pyhkäisi ohitseni seuraavassa mäessä; vilkuili sivusilmällä, etten vain ohita.

Huvitti. Hidastin vähän vauhtia, mutta sitten saavutin hänet taas.

Ajoin rinnalle ja kysyin: "Kuinka sinä pääset tuolla pyörällä noin hirveän lujaa? Siinähän on paljon pienemmät rattaatkin, kuin minulla?"
Poika katsoi minua hetken hiljaa (mietti mitä sanoisi).
"Pääsen, Pääsen!"
hän sanoi ja polkaisi koneen taas käyntiin.

Jättäydyin tahallani vähän taaemmaksi ja jatkoin 'täysillä' vasta kun tiemme erosivat.

Myöhästyin vain viisi minuuttia. Onneksi meillä on liukuva työaika ja saldoissa oli varaa.

maanantai 13. elokuuta 2007

Ihana kesäsade

Ajelin pyörällä töistä kotiin ja sade yllätti.

Ihana kesäsade - lämmintä +24.

Olipa mukava ajella lämpimässä sateessa, vaikka kaikki vaatteet olivatkin läpi märät.

Olisin voinut tehdä vaikka pienen kunnia kierroksen.

Harmi että oli niin lyhyt tyämatka - tänään.

sunnuntai 12. elokuuta 2007

Moninaisia 'harrastuksia'

Pikkuisen oli syytä nauraa taas tänään - mulle!
En sitten kehdannut laittaa tätä juttu edes treenipäiväkirjaani.

Aamulenkille lähtö takkuili pahasti.
Kymmeneltä olin varusteet päällä ja lähtövalmiina. Jotenkin en vain päässyt liikkeelle ... teki mieli kahvia ... päätäkin särki. Oliko kantapääkin niin kipeä, ettei voi juosta?


Tein harjoitus lähtöjä ja otin kuvia itselaukaisimella :) ! Otoksia tulikin ihan kosolti.

No, se homma tuli valmiiksi.

Mies joi kahvia ... teki niin hitosti mieli ittelläkin ... otin puoli kupillista. Jälkkäriksi söin Pilttiä - hedelmäsosetta. Ei oikein voi heti syönnin päälle lähteä juoksemaan - pitää odotella vähän aikaa!



Hetken päästä huomasin taittelevani lautasliinoja - lenkkivarusteet päällä ja lähtövalmiina.

Klo 11.07 terästäydyin ja lähdin liikkeelle - lautasliinoja oli jo iso pino valmiina!

torstai 2. elokuuta 2007

Salmiakkari


Tämä ei ole maksettu mainos vaan hauska testi, jonka tyttäreni minulla teetti.
Nyt käyn vain lukemassa tulokset, kun karkkihimo iskee ja sillä se onkin sitten kuitattu ;)

Testin mukaan olen SALMIAKKARI

"Salmiakkarit ovat makeismaailman hippejä. He ovat rauhallisia, harmonisia ja suhtautuvat rennosti useimpiin asioihin.

Salmiakkarit elävät tässä ja nyt, ja heillä on usein vaikeuksia saattaa aloittamiaan asioita päätökseen. He ovat toivottomia pomoina, mutta ideoita heiltä irtoaa joka lähtöön.

Salmiakkarit pelkäävät konflikteja ja välttävät usein riitaa viimeiseen asti. Siksi heitä saatetaan pitää ihmisinä, joita on vaikea ottaa todesta. Mutta kun heihin tutustuu paremmin, huomaa, että he ovat hyviä kuuntelijoita, jotka näkevät asioissa monta puolta, ja että heiltä saa hyviä neuvoja ja vinkkejä.

Salmiakkarit arvostavat vapautta ja tasa-arvoisuutta ja ovat siksi valmiita jakamaan makeispussin sisällön oikeudenmukaisesti siten, että kaikki ovat tyytyväisiä."

http://www.candyking.fi/candyking/fi.nsf?Open

keskiviikko 1. elokuuta 2007

Mummoja liikenteessä

Kuva : yö laavulla

Ajelin aamulla autolla töihin ja odottelin liikennevalojen vaihtumista.

Katseeni kiinnittyi jalkakäytävällä reippaasti liikkuvaan oranssiin hahmoon - mummo sauvakävelyllä.

Oranssin väljän mekon alla oli pulska mummeli, raidallisessa t-paidassa ja lippalakissa. Lippa takana!
Mummo ohitti minut ja katselin häntä takaa päin.

Väistämättä mieleeni tuli vanhan TV-sarjan Mummo.
 En yleensä arvostele ihmisiä, enkä ainakaan naura kenellekään – nyt nauroin – itselleni.

Mielikuvitus teki tepposet – näin itseni neljän vuoden päästä sauvakävelyllä – antennipipo päässä ja säärystimet lenkkarien jatkeena.

Purskahdin nauruun – ihan ääneen, eikä siitä meinannut tulla loppua – nauratti aivan mahdottomasti.

Huolestuttaa – Olen jo havainnut itsessäni paljon yhtäläisyyksiä kyseisen roolihahmon kanssa.

Pitäisi päästä kurssille, jossa opetetaan vanhenemaan arvokkaasti –ja kohta alkaa olla kiire.

tiistai 31. heinäkuuta 2007

Töihin paluu

Niin se vain loppuu pitempikin loma - jos neljä viikkoa sittenkään on kovin pitkä aika.

No ... joka tapauksessa olin nollautunut ihan kunnolla, koska töihin mennessä yritin kuumeisesti rassata viraston ulko-ovea auki kesäpaikan avaimella.
Onneksi tajusin, ennen kuin avain ehti katketa lukkoon ... olisi ollut vähän nolompi juttu.

Varmaan muutkin olivat nauttineet kesästään, sillä näinä kahtena päivänä töissä on ollut vain mukavia ihmisiä ja kuitenkin suurin osa aloitti työt eilen.

Lomia voisikin olla enemmän ... ehkä silloin jaksaisimme paremmin!

sunnuntai 29. heinäkuuta 2007

Onnenapilat





Tämä kesä on ollut hyvän tuurin kesä, sillä olen löytänyt kolme neliapilaa ja
yhden 6-lehtisen.

Apilat tuovat onnea myös löytäjälleen, mutta nämä apiat olen löytänyt silloin, kun olen ajatuksissani luvannut jotakin hyvää muille.

Toivotavasti toiveeni toteutuu :)

Guinnessin ennätysten kirjan mukaan apilanlehtien ennätysmäärä on kahdeksantoista.

Lisää neliapila-juttua löytyy blogistani Matkalla maailmassa .

keskiviikko 25. heinäkuuta 2007

Purkankeräilyä


Tein taas oivan kierrätys löydön. Ihana rottinkinen parisängyn pääty mökille.
Olin aivan innoissani ja maksoinkin vain vitosen. Tungin sen C2 Citikaan ja hyvin mahtui.
Kotona rupesin fiksaamaan sitä käyttökuntoon ja huomasin saaneeni runsaasti kaupanpäällisiä. Siinä oli kymmeniä valmiiksi pureskeltuja purukumeja, suurin osa kuivuneita. Niitä oli tungettu lähes jokaiseen koloon.
Saisko olla, Hubba-Bubbaa?

Aluksi luulin, että niitä oli vain muutama, mutta mitä pidemmälle työ eteni, sitä enemmän niitä löytyi.Yäk! Kuivaneita mällejä.

Olikohan niitä saman verran kuin siinä punkassa nukuttuja öitä?

Vaihtelunhalua jenkinsyöjällä ainakin oli ollut sillä skaalan kruunasi 'HubbaBubba'.

Pesin päädyn lopuksi vielä kloritilla, että kaikki pöpöt varmasti kuolivat.
Hieno siitä lopulta kuitenkin tuli!

Joskus olen ihmetellyt sitä, että miksi joissakin maissa purkansyönti on kiellettyä?



maanantai 23. heinäkuuta 2007

Ihmnen kaippa monengaltast palvelust

Mailm muuttu ja mes seföleis. Monelaist lystibittoki ihmne ittelles särveera, mutt yks asi o ja pysy; ihmnen kaippa monengaltast palvelust. Ja meills se luanista valla erinomasest!

Olin kesälomalla Rauman seudulla. Kesämökin renonttiin tarvitaan kaikenlaista ja asioimme höyläämöllä.

Hallissa ei ollut muita asiakkaita. Se oli täynnä lautaa, rimaa ja listaa. Omistaja tuli tovin päästä meitä tervehtimään. Kerroimme tarvitsemme mm. höylälautaa, katto-, lattia- ja ikkunalistoja.
Hän kehoitti meitä katselemaan malleja. "Käyn soittamassa yhden puhelun ja tulen sitten trukin kanssa apuun."

Aika kului. Itsepalvelu toimi; meitä oli kolme naista ja yksi mies. Nostelimme ja pujottelimme listat pinoiksi keskelle hallin lattiaa. Ahersimme kuin pienet muurahaiset. Hallissa haisi viemäri ja 'wc'. Pari työntekijää, nuoria kloppeja, tuli seisoskelemaan halliin. Tupakoivat ja katsoivat tuleko hommasta mitään.

Seuraavaksi kannoimme listat peräkärryyn.

Kun kuorma oli lähes valmis, löytyi asiakspalvelukin. Tupakkimies oli löytänyt mitan, laskimen ja kynän. Teki rätinkiä ja laski hinnan - 280 € ... sitä emme saaneet itse määrittää.

Isäntäkin tuli paikalla, mutta ei trukilla. Puheli mukavia.

perjantai 20. heinäkuuta 2007

Lapsuuden muistoja

Juoksin tiistaina aamulenkin lapsuuteni maisemissa ja havaitsin, että matkat olivat lyhentyneet huomattavasti. Ohitin tuttuja paikkoja ja kertasin lapsuuteni muistoja.


Siinä hölkätessä tuli mieleen äitini ajoharjoittelu kotitiellä.

Elettiin 50 -luvun loppua ja autoja oli tuolloin reilusti vähemmän kuin tänä päivänä. Isäni oli päättänyt itse opettaa äidin ajamaan. En muista minkä merkkinen automme oikeasti oli, mutta Pelti-Heikiksi sitä kutsuttiin.

Isä lastasi meidät lapset takapenkille, äiti istui rattiin ja isä vänkärin paikalle. Lähdettiin nykien liikkeelle. Matka taittui hitaasti, eikä äitiä ainakaan hurjastelusta voinut moittia. Silti etupenkin keskustelu oli välillä aika kovaäänistä. Ajelimme kotikujaa pitkin.
Näkyvyys oli hyvä ja tie oli melko suora, lukuunottamatta 90 asteen kurvia tien päässä, joka sitten kruunasikin äidin ajoharjoittelun.

Hän käänsi rattia vähän liian myöhään ja - töks - etupyörä luiskahti ojaan. Auto sammui siihen ja isä komensi meidät mukulat ulos ja sanoi "Nyt kävellähän kotia ja äitee tuo auton." Asiasta ei sen enempää neuvoteltu.

Kävely tuntui pitkältä* ja suretti äidin puolesta, mutta emme uskaltaneet vastustaa. Siinä sitä tallustettiin peräkanaa kohti kotia, isä ja viisi lasta. Äiti ohitti meidät puolimatkassa, mutta ei ottanut kyytiin.

Ajoharjoittelu loppui siihen, eikä äitini hankkinut ajokorttia myöhemminkään - isä toimi kiltisti kuskina aina tarvittaessa.

* matkan pituus oli 1, 5 km

sunnuntai 15. heinäkuuta 2007

'Kova sana'

Setäni koulutti koiranpentuaan pyytämään ruokaa.



Hän laittoi herkullisen ruoka-annoksen kuppiin ja nosti ruoka-astian koiran kuonon ulottumattomiin. Tuoksu leijaili koiran nenään.
Setä haukahti pari kertaa ja antoi sitten koiran syödä.

Hän toivoi, että saisi koiran ymmärtämään, että saadakseen ruokaa pitää sanoa 'kovan sana'
(= koira haukahtaa).

Koulutusta kesti viikon ja sitten hän päätti testata onko koira oppinut mitään.

Hän laittoi annoksen valmiiksi ja odotti - mitään ei tapahtunut.
Viimein hän laski alistuneena kupin maahan koiran eteen. Tämä kieltäytyi syömästä - kunnes isäntä ymmärsi haukahtaa.

Oppi oli mennyt perille.

torstai 12. heinäkuuta 2007

Jaakon kumpparit


Miniä kertoi kumppari kamppailustaan päiväkodissa.

Jo kolmatta kertaa samana päivänä - aamulla ja kahdesti päivällä - hän oli auttanut 20 lasta vetämään kumpparit jalkaan tai jalasta pois. Kun hän lopulta sai nykäistyä tiukat nokialaiset pikku Pauliinan jalkaan, tämä huomautti vakaasti: "Eivät nämä ole minun."

Miniä veti syvään henkeä ja ryhtyi sitten riisumaan kumppareita tytön jalasta. Tämä katseli vaiti toimitusa. Kun kengät saatiin kiskottua tytön jalasta, tämä jatkoi jutteluaan : "Ne on Jaakon kumpparit, mutta äiti käski aamulla laittaa ne jalkaan, kun omat oli märkänä."

keskiviikko 11. heinäkuuta 2007

Kaappikello


Tässä taannoin eräs mies kantoi mahtavaa kaappikelloa - ilmeisesti korjaamoon.

Koska hän ei nähnyt kunnolla eteensä kellon takaa, hän törmäsi naiseen, joka putosi istualleen kadulle. Mies ei ehtinyt sanoa mitään, kun nainen oli jo pystyssä. Hän hamusi laukun ja ostoskassinsa jälleen käsiinsä ja kysyi purevasti: "Miksi ihmeessä ette voi käyttää rannekelloa niinkuin muutkin ihmiset?"

perjantai 6. heinäkuuta 2007

Nuukuus huipussaan


Tein täytekakkua vieraillemme ja siitä tuli mieleeni yksi vanha juttu lapsuudestani, 60 -luvulta. Kumma, etten ole voinut sitä unohtaa, vaan se nousee mieleeni usein, kun olen leipomassa.


Olin lomalla mummolassa, pienessä maalaiskylässä etelä-pohjanmaalla.

Tuolloin lähes joka perheessä oli vähintään viisi lasta ja raitilla pyöri paljon saman ikäisiä mukuloita. Muutaman talon päässä mummolastani asui perhe, joilla oli vain yksi tytär. Hän oli minua muutaman vuoden vanhempi, ehkä vanhimman veljeni ikäinen. Hän oli ainoa lapsi tai sitten hänen sisaruksensa olivat niin vanhoja, etten ollut heitä koskaan tavannut.

Minulla on mielikuva, että hänellä ei ollut paljon kavereita. Uimassa hän kävi kanssamme ja kun pelasimme tiellä pesäpalloa, hän oli mukana.

Olimme nytkin pelaamassa pesäpalloa, kun hänen äitinä kutsui meidät mehulle. Hämmästyimme, sillä yleensä emme päässeet sisälle, emme silloinkaan kun haimme Helleniä ulos. Heidän perheensä piti etäisyyttä tienvarren muihin asukkaisiin. Heitä pidettiin vähän tylyinä ja nuukina myös. En edes tiedä oliko hänen isänsä elossa, en ainakaan muista häntä nähneeni.

Pudotimme kengät ulkoportaille ja hipsuttelimme arasti sukkasillamme sisälle pirttiin.
Istuimme pöydän ääreen. Keskellä pöytää oli mehukannu ja siinä kylmää, raikasta punaherukkamehua. Rouva kaatoi meille mehua. Sitten hän kysyi halusimmeko täytekakkua? Kukaan ei vastannut, mutta ilmeestämme saattoi lukea "Totta kai haluamme; sellaista harvinaista herkkua!"

Rouva oli pullean pyöreä, mutta ylväs. Hän meni määrätietoisesti eteiseen ja haki kylmäkomerosta täytekakun. Se ei ollutkaan mikään itsetehty, vaan ihan oikea leipomon tekemä kakku ... niin rouva sitä mainosti. Odottelimme vesi kielellä.

Hän leikkasi jokaiselle ison viipaleen.

Voi onneton. Yritin vedet silmissä nieleskellä kakkupalasia kurkusta alas. Kakku maistui homeelta ja täytteessä oli vihertäviä, karvaisia homelaikkuja. Jotkut pyörittelivät niitä lusikassaan, mutta rouva kehoitti vain syömään. "Syökää pois, niin pysytte paremmin pinnalla."

En muista kuinka selvisin sieltä ulos ja kotiin. Kakkua en pitkään aikaan halunnut, mutta minulle jäi vahva käsitys, että home auttaa uimaria pysymään pinnalla.

maanantai 2. heinäkuuta 2007

Ensimmäinen lomapäivä


Aloitin tänään neljän viikon mittaisen kesälomani.

Oli lämmintä ja aurinkoista heti aamusta. En malttanut nukkua kovin pitkään. Nousin ylös jo kahdeksalta ja pistin heti tuulemaan.

Siivosin ja mööbleerasin makuhuoneen uuteen uskoon.
Pesin kolme koneellista pyykkiä + täkit ja tyynyt.
Siivosin laatikoita ja poltin vanhoja laskuja (= maksettuja).

Tein pari - kolme tuntia pihatöitä ja grillasin nuorison kanssa makkaraa.

Iltapuhteeksi kävin vielä kastelemassa kasvimaan ja kannoin sinne lähes sata litraa vettä kastelukannuilla Mustasalmesta.

Sanotaan, että laiska töitänsä laskee, enkä minäkään sillä... Olen vain n i i n tyytyväinen.

Kävin äsken saunassa ja kertasin taas aikaan saannoksiani ... kiuastakin hymyilytti.

torstai 28. kesäkuuta 2007

Onko kiikkustuoli vapaana?

Tein keskiviikkona kirpputorilla hienon löydön. Ostin tämän vanhan kiikkutuolin.
Nyt olen muutaman päivän yrittänyt totutella sen läsnäoloon ... nimenomaan läsnä oloon, sillä koen sen todella olevan läsnä.

Siinä on niin vahvat energiat, että aina kun kuljen sen ohi, tarkistan joko 'istuja' näyttäytyy :) .
Toisesta huoneestakin huomaan välillä kurkistavani, onko tuoli tyhja.
Olen muutaman kerran istahtanut siihen ja kyllä se hyvältä tuntuu, mutta ei vielä omalta.

En tiedä lieneekö mielikuvitusta, mutta jotenkin siihen liittyy tunne, pyöreähkösta vanhasta kiharatukkaisesta naisesta. 'Kuva' on vielä jotenkin epämääräinen, eikä se muistuta ketään tuttua. Pelottava se ei myöskään ole. Ainoastaan silloin kun olen yksin kotona, toivon ettei mummeli näyttäytyisi ainakaan silloin.

Pitänee jäädä 'odottelemaan'.

Neliapila


Mulla on varmaan jokin kuudes aisti :)

Tänä aamuna tulin lenkiltä ja olin jo lähes koti portilla, kun hoksasin, ettei minulla ole korttia ystäväni eläkelahjaan.

Siinä samassa ajatus kulki jo apiloissa ... ruoho ja apila mättäät ovat kasvaneet hyvin, kun on satanut... löytäispä neliapilan ... toivoisin lottovoittoa ... sitten tajunnanvirta siirtyi takaisin siihen korttiin ... voisinhan antaa hänelle neliapilan ... sehän tuo onnea...

Suuntasin katseeni apilamättäikköön tarkoituksenani etsiä olisko niitä ... ja siinähän se oli heti, ilman etsimistä. Poimin sen talteen ja laitoin 'prässiin'.

Aika helppoa, vai mitä!

Lisää neliapila-juttua löytyy blogistani Matkalla maailmassa .

sunnuntai 24. kesäkuuta 2007

Nauravat nakit

Kävimme tuttavani kanssa huikopalalla eräässä ruoka-baarissa. Emme olleet nälkäisiä, mutta jotakin suolukkaa halutti.

Ruokalistalla oli tuhtia evästä. Lasten listalta löysimme Nauravat Nakit. ... siis nakkeja ja ranskalaisia, pieni annos. "Se me otetaan." päätimme.
Kerroimme tarjoilijalle toiveemme, ja näytimme kuvaa listalta (lasten listalta).
Tarjoilija ilmoitti ykskanttaan "Niitä ei myydä aikuisille."
"Miksi ei"
kysyi ystäväni.
"Koska se on lasten annos ja hinta on halvempi."
tarjoilija vastasi.

Ajattelin, että kohta ystävälläni 'keittää'. Hän kuitenkin hillitsi itsensä hyvin ja totesi tarjoilijalle ystävällisesti
" En kysynyt hintaa. Haluaisimme syödä Nauravat Nakit ja ranskalaisia. Pienen annoksen. Sopiiko?"

No, sopihan se ja hintakin annokselle lopulta löytyi.

perjantai 22. kesäkuuta 2007

Asenne ratkaisee ... oli mukava tavata!


Kävin tänään juoksemassa ns pitkän lenkin ja totesin, että kyllä 20 km:n saa juosta kaupunkia ristiin rastiin. Onneksi tapasin matkalla monta 'Jussia' ja sain heiltä lisää energiaa!

Olin jo paalaamassa kotiin, kun vastaani käveli eläkkeellä oleva työkaveri. Hän on aina ollut sellainen, ettei tervehtinyt vastaantullessaan, hymystä puhumattakaan ... ei silloinkaan kun oli vielä töissä. Oikeastaan hän ei edes 'nähnyt', kun tuli vastaan. Huomautin hänelle siitä joskus, ja hän vastasi, että "Niinkö?"

Tänään oli sitten taas samanlainen tilanne. Ei katsetta, ei tervehdystä, eikä hymyä ... kohtasimme kevyen liikenteen väylällä, muutama metri välissämme. Muita ei ollut näköpiirissä. Ohitimme.
Minulla naksahti jossakin. Käännyin, pysähdyin ja huusin hänen peräänsä, että "No, Päivää 'Jussi'! ... Mitä kuuluu?" Hän pysähtyi, hymyili ja antautui juttusille. Vaikutti jopa siltä, että hän oli iloinen tapaamisestamme. Ihmeellistä ... kaksikymmentä vuotta olimme samassa työpaikassa, emmekä koskaan tervehtineet työpaikan ulkopuolella.

Taitaa sittenkin olla niin, että asenne ratkaisee ... suhtauduin ennakkoluulottomasti ja vastapuoli reagoi positiivisesti. Oli okeasti mukava tavata!

Samalla reissulla toinen 'eleäkeläinen' tunsi jopa takaapäin ja jututti. Lisäksi eräs tuntematon pyöräilijä kyseli kuulumisia.

Pakko todeta, että lenkillä et ole yksinkään yksin!

Mukavaa juhannusta kaikille!

tiistai 19. kesäkuuta 2007

Hyvän tuulen hymyt

On totta, että HYMY ei maksa mitään, mutta pois annettuna se on äärettömän arvokas.

Muistan pari tapausta, vaikka varmasti niitä on paljon enemmänkin.

* * * * *

Taas tämä juttu liittyy juoksulenkkiin, mutta tuskinpa se haittaa.

Olin siis sillä tavallisella lenkilläni...
Näin jo kaukaa, että vastaan tuleva punkkari tyttö sanoo minulle jotakin. Hänen koko olemuksensa huokui hyvää tuulta ja häntä tuntui kovasti hymyilyttävän.
Kohdalleni päästyään tyttö virnisti iloisen ilkikurisesti ja virkkoi "Olisit lähtenyt vähän aikaisemmin, ettei tarttis juosta."

Sain tartunnan. Tulin tuosta kohtaamisesta hyvälle tuulelle ja olotila säilyi koko päivän.


* * * * *

Olin menossa töihin, kun vastaani pyöräili mieshenkilö.
Kohdatessa 'arvoimme' kumpi väistää ja mihin suuntaan. Lopulta ohitimme onnistuneesti ja jatkoimme matkaa. Emme puhuneet sanaakaan, mutta hän väläytti minulle niin aidon ja ystävällisen hymyn, että se lämmitti koko päivän.

maanantai 18. kesäkuuta 2007

Bussikuski

Asuimme 70-80 luvun taitteessa uudella esikaupunki alueella. Matkaa keskustaan tuli n. 8-10 km. Siellä oli vain sen verran asutusta, että sieltä pääsi aamulla bussilla töihin ja illalla takaisin. Päivällä bussiliikennettä ei ollut.


Menimme siihen aikaan mieheni kanssa molemmat, seitsemäksi töihin. Hän ei myöhästele. Yleensä hän on jopa liian aikaisin ja joutuu odottelemaan. Minä olen varsinainen myöhästelijä. Bussiin en tahdo ehtiä ollenkaan.

Bussikuski oli reilu kaveri ja oppi äkkiä tuntemaan porukan, joka hänen vuorollaan kulki.
Meille muodostuikin nopeasti käytäntö, joka toimi minun kannaltani hyvin. Mies meni edellä ja minä tulin perässä sitten, kun kerkesin.
Yleensä kuski kysyi mieheltäni "No tuleekos se emäntä?" Jos vastaus oli myönteinen hän odotteli, että myös minä ehdin kyytiin ... Erinomaista palvelua!


Sitten kävi niin hassusti, että mieheni työaika muuttui ja jouduin selviytymään itsekseni. Kurjempi juttu, mutta yritin ehtiä ja muutaman kerran se onnistuikin.

Kerran sattui sitten niin, että olin jo sen verran myöhässä, että uskoin bussin varmasti menneen menojaan ilman minua. Hyppäsin pyörän selkään ja tahkosin töihin, minkä vanhasta rukista irti sain. Kerkesin, mutta olin ihan puhki.

Seuraavana aamuna en myöhästynyt, mutta bussikuski torui minua "Miksi hitossa et eilen tullut? Odottelin melkein viisitoista minuuttia."

Oliko ennen kaikki vähän paremmin?

torstai 14. kesäkuuta 2007

Nolotti


Olipa ihana aamu. Ihan oikeasti. - Kymmenen astetta lämmintä, sateen puhdistama, happirikas ilma ja lintujen liverrystä. Eihän siihen ole juuri lisäämistä.

Kävin aamujuoksuni normaalin reitin ns. vitosen lenkin.
Kaikki tietävät, että liikunta lisää aineen vaihduntaa. Myös syljen eritystä. Niin minullakin, joten siinä suhteessa olen lähes normaali.

Laskeuduin Pikisaaren sillalta teatterille päin ja sylkäisin siinä pitkän kauniin sylkykaaren oikealle sivulleni. Onneksi se ei osunut takaa tulevan pyöräilijän kasvoihin, vain eturattaaseen.
Nolotti, en ymmärrä mistä se siihen tupasahti, se nainen meinaan. Ehkäpä hänen vauhtinsa oli alamäessä kohtuullisen kova ja hän ehti sopivasti paikalle.

En siinä kehdannut huudella perään anteeksipyyntöjä, ja tuskinpa hän olisi niitä ottanut edes vastaan siinä tilanteesa, sen verran typääntyneeltä hän vaikutti. Pyydän tässä nyt julkisesti häneltä anteeksi. "- ANTEEKSI, olen pahoillani ?".

Pitäsiköhän meilläkin kieltää kadulle syljeskely?

sunnuntai 10. kesäkuuta 2007

Toinen viuhahtaja


Toiseen viuhahtajaan törmäsin vasta nelikymppisenä.

Vein tyttäreni balettiharjoituksiin Ouluan lyseolle, joka on Linnankadun päässä, Pokkisen sillan kupeessa aivan Ainolan puiston tuntumassa. Yleensä istuskelin pukuhuoneessa, tein käsitöitä ja odottelin tunnin loppumista. Tällä kerralla, koska kevät oli jo pitkällä, päätin käväistä hölkkäämässä odotellessani.

Laskeuduin Linnankadun portaat alas Ainolan puistoon johtavalle kyvyen liikenteen reitille. Juoksin Pohjois-Pohjanmaan museolle päin. Ainolanpolun risteyksessä minua vastaan tuli pyöräilijä. Muita ei näkynyt. Hölkkäsin eteenpäin ja nautin puiston rauhallisesta maisemasta. Vastaan käveli yksinäinen mieshenkilö. Kohdalleni päästyään hän leväytti takkinsa auki, eikä sen alla sitten ollutkaan mitään muuta. Säikähdin suunnattomasti ja säntäsin täyttä vauhtia eteenpäin. Taisi tulla sen vuoden nopeusennätys.

Olinhan minä ennenkin alastomia miehiä nähnyt, mutta kummasti se vain säikäyttää ... kun yllättäen ilmestyy.

Kertovat sen nähdyn sillä useamminkin.
Tarinan mukaan, sama mies oli tullut erästä pyöräilevää rouvaa vastaan. Rouva olikin sitten vähän roskimpaa tekoa. Kun mies oli taas leväyttänyt takkinsa auki naisen kohdalla, nainen oli vastannut huudahtamalla "Herrantähe ku on pieni ... paa äkkiä piiloon."
Nainen polki matkoihinsa, eikä tarina kerro mitä viuhahtaja koki tilanteen.

perjantai 8. kesäkuuta 2007

Viuhahtaja


Asuin lapsuudessani, 60-luvulla, pienessä tehdas kaupungissa savossa. Kotini oli urheilukentän vieressä. Meiltä oli kentän portille matkaa vain 100 m. Kulmakunnan kakarat kerääntyivät aina vapaa-ajalla kentälle. Talvella luisteltiin ja kesällä harrastettiin pääasiassa yleisurheilua.

Urheilukentän laidalla oli rekkitanko, metsään lähtevän kuntopolun päässä. Muistan erään viuhahtajan, jota meillä oli tapana käydä siinä katsomassa.

Sadetakkiin tai poplariin pukeutunut mies tuli kävellen paikalle. Hän nousi rekille, roikkui nosteli jalkojaan ja esitteli itseään meille kakaroille. Se tiesi, että pysädymme katselemaan. Meitä oli aina 5-10 kersan rintama. 'Isot pojat' pitivät huolen, että jokainen lähistöllä oleva sai tiedon 'esityksen' alkamisesta.

Joskus vähän nolotti sen 'sedän' puolesta. "Jos se ei tiennyt, mikä siltä välillä näkyi, kun kiikkui ja voimisteli siinä rekillä?!"

Se oli hämmentävää, vaikka emme oikein ymmärtäneetkään, mistä oli kysymys. Pidimme häntä jotenkin yksinkertaisena. Katselimme ja nauroimme hänelle, mutta ei hän tuntunut sitä pahakseen panevan. Silti siitä tuli huono omatunto; ikäänkuin olisi ollut pahanteossa!!

Sitten hän ei enää ilmestynyt, vaikka kuinka odottelimme; ehkä aikuiset olivat saaneet tietää.

keskiviikko 6. kesäkuuta 2007

AAH... sen nimi oli Hyvää!

Kuva: Arto Rantanen / Puutarhaliiton kuva-arkisto

Äitini oli touhun ihminen, kuten äidit yleensä ja siksipä hänelle sattui ja tapahtui.
Kun häntä tässä muistelen, on vielä pakko kirjoittaa pieni juttu vadelmista.

Istuimme keittiö pöydän ääressä ja äiti puhdisti juuri poimittuja, helakan punaisia vadelmia.
Äitini lajitteli marjat kolmeen astiaan: säilöttävät, makupalat ja matoiset.
'Makupalat' hän oli päättänyt syödä perkaushomman päätteeksi.

Vihdoin kaikki marjat oli puhdistettu. Äiti haki kaapista kerman ja lorautti siitä reilun satsin vadelmien päälle ja nakkasi pirtelön 'huiviinsa' ... niinkuin sanotaan...ja totesi maiskutellen"aah - sen nimi oli Hyvää!" .

Kuinkas ollakaan ... makupalat-kuppi oli edelleen täysi, mutta matoiset olikin sitten syöty.

Voi sitä yökkäämistä, kun totuus saavutti tajunnan!


Vinkki!
Hyvä Suomi-ruoka sivustoltani löytyy herkullisempi vadelmajälkiruoka, VADEMAUNELMA

tiistai 5. kesäkuuta 2007

Cirkel kaffe


Osuustukkukauppa, OTK mainosti 50 luvulla Rengas -merkkistä kahvia. Jos sitä oli vielä 60-luvulla myynnissä, niin silloin tämä tarina nousee oman muistini lokeroista. En ole varma, muistanko tämän isäni kertomana.
No, ... joka tapauksessa, kun halusimme jotakin parempaa perheemme lentävä lause oli "Sirkkeli-kahvia sen olla pitää!"

* * * * *

Äitini meni ruokakauppaan. Oli perjantai ja tilipäivä. Hän osti yleensä hyvin harkiten, sillä meillä oli iso perhe ja rahat usein tiukalla. Yleensä hän osti Rengas kahvia, koska se oli hyvää ja edullista.

Tilipäivän kunniaksi hän päätti kuitenkin vähän törsätä ja ostaa erilaista, ehkä vähän parempaa. Hän katseli kahvihyllyä ja ilmoitti sitten myyjälle mahtipontiseen sävyyn " Yksi paketti 'Sirkkeli'-kahvia."

Julistekuva : http://212.246.191.91/vanhat/onnela.htm


Oli sattunut niin onnettomasti, että muutama paketti oli hyllyssä väärin päin.
Ruotsinkielinen teksti Cirkel kaffe oli etupuolella ja eikä äitini vanhan kansan ihmisenä tainnut kieliä. Se näytti erilaiselta ja paremmalta.

Hauska yhteen sattuma tässä oli myös se, että 'Sirkkeli-kahvin' osataja oli rouva Saha.

maanantai 4. kesäkuuta 2007

Henkimaailman juttu


Olimme nuorempana paljon porukassa sisareni ja hänen miehensä kanssa. Asuimmekin samassa taloudessa pariin otteeseen. Tulin sisareni miehen kanssa hyvin juttuun, vaikka teimme toisillemme pientä jäynää, aina tilaisuuden tullen. Siksi hän nimitti minua usein 'Huruakaksi'.

Hän kuoli nuorena, 45 vuotiaana, oman käden kautta. Olihan se hirveä shokki.
Asuimme tuolloin eri paikkakunnilla ja sain suruviestin puhelimessa hänen pojaltaan. Sinä päivänä sain töistä vapaata ja jäin kotiin.
Mieheni oli töissä ja lapset koulussa, joten olin koiran kanssa kahdestaan.

Tekikö hän minulle taas jäynää? Kolme kertaa sinä päivänä sattui, että kun menin vessaan, sieltä sammuivat valot itsestään. Säkkipimeässä hapuilin ovelle ja huoneeseen.
Meinasi iskeä paniikki!

Yritin miettiä järkevästi,  ja vakuuttelin itselleni, että
' Jos hän oli se joka niitä valoja sammutteli, ei hän minulle pahaa tahtonut. Turhaan pelkäsin! '

Istahdin alas ja päätin pysyä rauhallisena.
Menin päivätorkuille ja otin koiran kainalooni. Nukahdimme.

Sen koommin valot eivät oikutelleet. Pitkään olin silti varuillani ja jätin aina oven vähän raolleen, että pääsen tarvittaessa äkkiä ulos. Tämä hätäratkaisukin osoittautui turhaksi ja nyt olen luopunut siitäkin.

lauantai 2. kesäkuuta 2007

Kurkkunaamio



Tein murkkuikäiselle tyttärellemme kurkkunaamion ... ilman tilliä :).
Hän meni sohvalle pitkäkseen ja laitoin ohuita kurkun viipaleita hänen kasvoille. Sovittiin, että hän makailee viipaleet kasvoilla noin 15 -20 min. Ikivanhan konstin piti rauhoittaa ihoa ja virkistää mieltä.

Olohuoneesta kuului vähän väliä hiljaista kikatusta. Kurkistin huoneeseen.

Koira kävi naprimassa kurkkuviipaleet tyttären kasvoilta yksitellen, mutta varovasti. Ehdin jopa kuvata sitä videolle, niin harkittua se touhu oli.


Pystykorvamme on aina pitänyt vihanneksista ja niin näytti pitävän nytkin, mutta naamio ei sitten ehtinyt vaikuttaa kuin hetken.

Vinkki!
Kurkkunaamion voi tehdä myös niin, että valuttaa jääkaapissa purkillisen bulgarian joguttia suodatinpussin läpi. Sekaan raastetaan pala kurkkua. Seos levitetään kasvojen ja kaulan alueelle ja annetaana vaikuttaa. Naamio huuhdellaan pois vedellä. (En ole kokeillut söisikö koira tätä, mutta pitänee kokeilla ...) Sanotaan, että tämä rauhoittaa myös palanutta ihoa.

tiistai 29. toukokuuta 2007

Sateenkaaren päässä



Olimme tässä taannoin perinteisellä syysvaelluksellamme UKK kansallispuiston Saariselän erämaaosassa. Reittimme kulki Kiilopäältä - Suomunruoktun - Tuiskukurun kautta Luirojärvelle ja sieltä - Sokostin - Lankojärven ja Rautulammmen kautta takaisin Kiilopäälle. Meitä oli 10 hengen porukka, naisia ja lapsia.

Oli upea ruska ja kaikin puolin onnistunut reissu. Eksyimme reitiltä vain kerran; 10 km harhaan ja 10 takaisin lähtöpisteeseen. Siinä olikin lähes tarpeeksi.
Siinä meni yksi päivä ja varaustupamajoitus, jonka seurauksena osa porukasta nukkui puulaverilla pelkässä pussilakanassa. Vähän siinä kyljet kärsi.

- Että miksikö lähteä sellaisella varustuksella? -No , varaustuvissa on patjat ja peitteet, joten laskimme sen varaan. Ajattelimme, ettei lasten kannata turhaan kantaa makuupussia ja alustaa. Se oli virhe arvio, josta viisastuneena olemme myöhemmin varautuneet pahimpaan.

Oli huvittavaa havaita, miten maine kulkee edellä.
Seuraavana päivänä useat vastaan tulevat vaeltajat tuumasivat jutustellessamme, että
"Heh, heh ... Ai Te olette niitä, jotka nukkuvat pelkissä pussilakanoissa!😅 "


Muutama raskas taival tälle vaellukselle sattui muutenkin.
- Tai sillä olen ainakin pyrkinyt selittämään ne muutamat havainnot, jotka tein tuon vaelluksen aikana 'kemiallisesti selvin päin' .

Olimme kävelleet pitkään, oli nälkä ja väsytti. Odottelimme saapuvamme majapaikalle. Käveltiin ja käveltiin. Minä menin edellä. Pariin otteeseen olin ihan varma , että mökin katto näkyi polun päässä. Kuulutin ilouutisen koko seurueelle.  - Sitten totesimme että se olikin kangastusta!

Jatkoimme matkaa. Kohta näinkin edessämme nuotiopaikan. Ilmoitin siitä taas muille. Koko ryhmä sai uutta puhtia. Puhetta pulppusi ja askel keveni.
Tulimme lähemmäksi, minä edellä. Laitoin kuiskuviestin takana tuleville ; " Siellä on sotilaita. Käykää metsässä pissalla, ettei tarvitse sitten nuotio paikalla etsiä kyykkypaikkoja."
- Tottelevaisia kun olivat, koko porukka riensi polta metsään kyykkypissalle .

Jatkettiin matkaa, mutta nuotiopaikkaa ei enää näkynytkään. - Olisin voinut vaikka vannoa, että se oli siinä. Näen vieläkin silmissäni ne sotilaat ja muistan tarkasti, miten yksikin istui selin nuotioon ja heilutteli jalkaa toisen päällä!?

Monta nuotiopaikkaa tuli ja meni, mutta sotilaita ei koommin näkynyt. Taisivat olla talvisodan aikaisia kulkijoita.

Tiesithän, että kuvien ja tekstien kopiointi ei ole sallittua, mutta voit kyllä jakaa linkin tähän blogiin tai tekstiin. :)